Vahingonkorvausvaatimus, autovaurio, Väinölänkatu 22

Lakipalvelut-yksikön päällikkö päätti hylätä hakijan vahingonkorvausvaatimuksen.

Hakija on 17.9.2021 esittänyt kaupungille vielä erittelemättömän suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen hakijan ajoneuvon korjauskuluista. Hakija on 8.11.2021 täydentänyt vaatimustaan korjauskustannusarviolla, jonka summa on ollut 601,76 euroa. Vaatimuksen mukaan kadun graniittinen reunakivi on ollut liian korkealla ja kadun pinta hiukan kuopalla, joten ajoneuvon ovi on vaurioitunut ovea avattaessa. Vahinko on tapahtunut 5.9.2021 kello 14.45 osoitteessa Väinölänkatu 22.

Kadun kunnossapito käsittää ne toimenpiteet, joiden tarkoituksena on pitää katu liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen, kuten moottoriajoneuvoliikenteen, jalankulun ja polkupyöräilyn, tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys. Kadun kunnossapito käsittää muun muassa katurakenteiden kunnossapidon.

Asiassa on pyydetty selvitys kunnossapitoa tilaavalta taholta. Saadun selvityksen mukaan vahinkopaikan reunatuki on mitattu tiedon vahingosta saavuttua. Reunatuen näkymäkorkeudeksi on vahinkopaikalla mitattu 170 mm. Rakennustöiden infrarakentamisen yleisissä laatuvaatimuksissa (InfraRYL 22110 Reunatuet) upotettavan reunatuen asennuskorkeus on 120 mm päällysteen reunassa ja 160 mm, kun kadulla varaudutaan uudelleenpäällystykseen. Reunatukilinjassa sallitaan vaakasuunnassa enintään 50 mm:n ja pystysuunnassa enintään 20 mm:n poikkeama. Reunatukilinjan korkeus on InfraRYL:n uudelle rakenteelle vaadittavien laatuvaatimusten mukaisissa toleransseissa.

Pelkkä vahinkotapahtuma ei yksinään aiheuta kaupungille korvausvastuuta. Kadun kunnossa- ja puhtaanapitoon liittyvä vahingonkorvausvastuu perustuu lähtökohtaisesti tuottamukseen, eli kadun kunnossapitäjän on vahingonkorvausvastuun syntymiseksi täytynyt syyllistyä johonkin laiminlyöntiin, huolimattomuuteen tai virheelliseen menettelyyn. Lisäksi edellytetään, että toiminnan tai laiminlyönnin ja syntyneen vahingon välillä on syy-yhteys.

Vahingonkorvausvastuuta voidaan rajoittaa tai se voidaan evätä, jos vahingonkärsijä on itse myötävaikuttanut vahinkoon. Tieliikennelaki velvoittaa tienkäyttäjää noudattamaan olosuhteiden edellyttämää huolellisuutta ja varovaisuutta vaaran ja vahingon välttämiseksi.

Vahinkopaikalla oleva reunakivilinja on standardien mukaisessa kunnossa, eikä vaadi toimenpiteitä. Muita ilmoituksia ei kaupungille ole kyseisestä reunakivilinjasta tullut.

Edellä esitetyin perustein kaupunki katsoo, ettei ole asiassa korvausvelvollinen.

Sovelletut oikeusohjeet

Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §, 6 luku 1 §

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978) 1–4 §

Tieliikennelaki (729/2018) 3 §, 5 §

Kaupunkiympäristön toimialajohtajan päätös 21.6.2017 § 57