Vahingonkorvaus, esinevahinko 31.8.2021, Väinämöisen urheilukenttä

Hallintopäällikkö päätti hylätä ********** (jäljessä hakija) vahingonkorvausvaatimuksen hakijan työssä rikkoutuneen matkapuhelimen korjauskustannuksesta.

Hakija on esittänyt 23.9.2021 Helsingin kaupungin kirjaamoon saapuneessa vahingonkorvausvaatimuksessa 299 euron suuruisen korvausvaatimuksen työssä rikkoutuneesta matkapuhelimesta. Pelitilanteessa opiskelijoiden kanssa pallo osui hakijan taskussa olleeseen matkapuhelimeen, joka rikkoontui. Puhelimen näyttö meni pimeäksi ja vääntyi, mutta ei särkynyt. Opiskelijoiden turvallisuuden vuoksi matkapuhelimen tulee olla taskussa tunneilla. Matkapuhelin oli ilmoitetun mukaan hankittu tammikuussa 2020 hankintahintaan 399 euroa.

Oppilaitoksesta (lukio) on annettu selvitys.

Korvausvelvollisuuden syntyminen vaatii vastuuperusteen, muutoin vahinko jää vahingonkärsijän kannettavaksi.

Vahingonkorvauslain 2 luvun 1 §:n mukaan 1 momentin mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Vahingonkorvauslain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan vastuu koskee myös julkisyhteisöä, kun vahinko on aiheutunut sellaisen yhteisön työntekijän tai yhteisöön virkasuhteessa tai siihen verrattavissa palvelussuhteessa olevan henkilön virheestä tai laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä. Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo.

Saadun selvityksen perusteella ei ole ilmennyt, että vahinko olisi aiheutunut kasvatuksen ja koulutuksen toimialan viranhaltijan tai työntekijän virheestä tai laiminlyönnistä työssä. Muutoinkaan ei ole ilmennyt, että työnantaja olisi laiminlyönyt huolehtia lainmukaisista velvollisuuksistaan. Lähtökohtana on, että työnantaja järjestää työntekijälle työtehtävissä tarvittavat välineet ja työntekijä on vastuussa omaisuudestaan työaikana. Kasvatuksen ja koulutuksen toimiala ei ole asiassa vahingonkorvauslain nojalla korvausvelvollinen.