Luonnonsuojelualueen perustaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma, Meri-Rastila

Kaupunginhallitus esittää Uudenmaan elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskukselle (ELY-keskus), että se perustaa Meri-Rastilan luonnonsuojelualueen sekä vahvistaa alueen hoito- ja käyttösuunnitelman.

Hakemus luonnonsuojelualueen perustamiseksi

Suojelun perusteet ja tarkoitus

Suojelun tarkoituksena on arvokkaan metsäalueen monimuotoisuuden ja lähes luonnontilaisen muinaisrantakivikon säilyttäminen. Alue on Helsingin arvokkaimpia kääpäkohteita. Alueella täyttyvät luonnonsuojelulain 43 §:ssä mainitut luonnonsuojelualueen perustamisen yleiset edellytykset.

Alueen sijainti ja rajaus

Meri-Rastila sijaitsee Vuosaaressa, Vartiokylänlahden itärannalla. Suojeltavaksi esitettävän alueen pinta-ala on 34,8 hehtaaria. Alue koostuu kahdesta erillisestä osa-alueesta, joiden väliin on kaavoitettu rakentamista. Luonnonsuojelualueen rajaus on esitetty liitteessä 1.

Alue esitetään suojeltavaksi laajempana kuin Helsingin kaupungin luonnonsuojeluohjelmassa. Alueen rajaus ulottuu selvästi idemmäksi kuin ohjelmassa on esitetty. Laajennus ei ole ristiriidassa voimassa olevien kaavojen kanssa, ja alueen rajaus on suunniteltu yhteistyössä asemakaavoituksen kanssa. Laajempaa rajausta puoltavat laajennusosuuden suhteellisen korkea luonnontilaisuuden aste verrattuna luonnonsuojeluohjelmassa rajattuun osuuteen sekä uusien arvokkaiden luontotyyppikohteiden löytyminen. Laajennetulta alueelta löytyi mm. kaksi kohdetta avointa laakeaa kalkkikalliota, jotka ovat valtakunnallisesti erittäin uhanalaisia.

Alueen laajempi, eteläinen osa-alue on rajattu suureksi osaksi kantakartan rantaviivaa pitkin sekä tonttien rajoja seuraten. Etelässä raja seuraa Ramsinniementietä ja koillisessa ulkoilureitin reunaa. Tonttien reunoilla alueen ulkopuolelle on jätetty kymmenen metrin vyöhyke, jota pitkin päästään tarvittaessa traktorilla kaatamaan vaarallisia puita tonttien vierestä. Saman levyinen vyöhyke on jätetty Ramsinniementien reunaan kevyen liikenteen reitin mahdollistamiseksi. Pohjoisessa osa-alueen raja on määritelty suurimmaksi osaksi voimassa olevassa osayleiskaavassa rakentamiseen osoitetun alueen rajan mukaan jättäen 30 metrin vyöhyke alueen ulkopuolelle, jotta rakentamisen aikaiselle toiminnalle jäisi riittävästi tilaa. Tästä periaatteesta on poikettu ulottamalla raja pidemmälle pohjoiseen paikalla olevan arvokkaan pienvesikohteen, noron, kohdalla. Noro on sisällytetty noin kymmenen metrin vyöhykkeen kera alueeseen.

Alueen pohjoisen, pääasiassa muinaisrantakivikosta koostuvan osa-alueen rajaus seuraa pääpiirteissään Helsingin luonnonsuojeluohjelman rajausta, mutta sitä on paikoin muutettu helpommin maastossa hahmotettavaksi vetämällä raja ulkoilureitin reunaa pitkin, paikoin taas vastaamaan tarkemmin Helsingin luontotietojärjestelmän geologisesti arvokkaan kohteen rajausta. Lisäksi on huomioitu voimassa olevaan osayleiskaavaan merkityt tielinjaus ja kerrostalovaltainen alue.

Kiinteistötiedot ja omistus

Alue sijaitsee Helsingin kaupungin omistamilla kiinteistöillä 91-435-3-300 ”Rastböle”, 91-435-3-25 ”Ramsö n:o 25”, 91-435-3-26 ”Ramsö n:o 26”, 91-435-3-27 ”Ramsö n:o 27”, 91-435-3-28 ”Ramsö n:o 28”, 91-435-3-29 ”Ramsö n:o 29”, 91-435-3-30 ”Ramsö n:o 30”, 91-435-3-31 ”Ramsö n:o 31” ja 91-435-3-188 ”Ramsö n:o 32” Lainhuutotodistukset ovat esityksen liitteenä 3.

Kaavoitus ja muut aluesuunnitelmat

Alueella on voimassa yleiskaava 2016, jossa Meri-Rastilan metsä on pääosin osoitettu virkistys- ja viheralueeksi. Koilis- ja itäreunaan osuu asuntovaltaisen alueen (A2) pikseleitä. Myös Ramsinniementien reunaan on osoitettu asuntovaltaista aluetta (A4).

Alueen pohjoisosassa on voimassa osayleiskaava 12155. Siinä muinaisranta kuuluu puistoalueeseen (VP), jolla on lisämerkintä suojeltava geologinen muodostuma (slge). Muualla esitettävällä luonnonsuojelualueella on merkintä lähivirkistysalue (VL) lisämerkinnällä luonnon monimuotoisuuden kannalta tärkeä alue (luo). Pohjoisen osa-alueen ympärille muinaisrannan viereen on osoitettu kerrostalovaltaista aluetta (AK).

Alueen eteläosassa on voimassa asemakaava, tunnus 11880. Kaavassa luonnonsuojelualue on merkitty lähivirkistysalueeksi (VL).

Alueen länsiosaa halkova ulkoilutie on osa Helsingin Itäistä rantareittiä. Helsingin viher- ja virkistysverkoston kehittämissuunnitelmassa (VISTRA II) sama reitti on merkitty päärantareitiksi ja vihersormen pääreitiksi sekä ohjeellisessa pyöräliikenteen tavoiteverkossa pääreitiksi.

Meri-Rastila on yksi erikseen Helsingin kaupungin nimeämistä kaupunkiuudistusalueista. Kaupungin verkkosivuilla virkistysalueiden parantaminen on mainittu yhtenä Meri-Rastilan uudistamisen tavoitteena.

Korvaus

Helsingin kaupunki ei hae korvausta luonnonsuojelualueen perustamisesta.

Luonnon monimuotoisuus

Luontotyypit ja kasvillisuus

Meri-Rastilan luonnonsuojelualue koostuu vaihtelevista ja monipuolisista luontotyypeistä, joista suurin osa on varttuneita havupuuvaltaisia lehtomaisia ja tuoreita kankaita. Kuivemmat metsät ovat pääosin vanhoja kuivahkoja kankaita, joka on Etelä-Suomessa äärimmäisen uhanalainen luontotyyppi. Suuri osuus metsistä on kalliopohjaista. Alueen eteläosassa on laajahko kuvio kosteaa keskiravinteista lehtoa. Metsät ovat laajalti puustoltaan edustavia ja luonnontilaisen kaltaisia. Huomionarvoisia ovat myös useat metsää halkovat, suhteellisen luonnontilaiset norot. Paikoin kulutus näkyy aluskasvillisuuden niukkuutena.

Luonnonsuojelualueella tavataan uhanalaisia puustoisia ja avoimia suoluontotyyppejä: erittäin uhanalaisia lehtokorpia ja boreaalisia piensoita. Lisäksi hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten tehdyssä selvityksessä todettiin esiintymä Suomessa puutteellisesti tunnetusta luontotyypistä, koivuluhdasta.

Alueen avoimia kallioita luonnehtii tavanomaista voimakkaampi ravinteisuus. Luontotyyppi- ja kasvillisuusselvityksessä löydettiin kaksi avointa laakeaa kalkkikalliota, joka on valtakunnallisesti erittäin uhanalainen ja Helsingissä hyvin harvinainen luontotyyppi.

Alueella esiintyy useita muinaisrantakivikoita. Niistä edustavin ja poikkeuksellisen näyttävä sijaitsee pohjoisella osa-alueella. Melko kookkaat siirto- ja rapaumalohkareet ovat yleisiä koko metsäalueella.

Merkittävä lajisto

Luonnonsuojelualueella sijaitsee kolme Helsingin luontotietojärjestelmän arvoluokan II kasvikohdetta. Merkittävimmät alueen kasvilajit ovat soistuneilla paikoilla kasvavat valtakunnallisesti silmälläpidettävä ja alueellisesti uhanalainen hentosara ja alueellisesti uhanalainen korpisara. Alueella kasvaa lisäksi useita Helsingissä uhanalaisiksi, silmälläpidettäviksi tai muuten huomionarvoisiksi arvioituja kasvilajeja, joista harvinaisimpia ovat hirssisara ja harmaapoimulehti.

Luonnonsuojelualue on osa laajempaa, luontotietojärjestelmän I-luokan kääpä- ja orvakka-aluetta. Kääpä- ja orvakka-alueelta tunnetaan peräti 93 kääpälajia, mikä on Helsingissä kartoitettujen alueiden kärkiluokkaa. Havaituissa lajeissa on 49 arvokkaita elinympäristöjä indikoivaa kääpälajia ja seitsemän muuta kääväkästä. Meri-Rastilan kääväkäslajeista kaksi on valtakunnallisesti vaarantunutta, kolme alueellisesti uhanalaista sekä neljä valtakunnallisesti silmälläpidettävää. Valtakunnallisesti arvioiden merkittävin laji on vaarantunut kalvaskääpä.

Neljältä punaisen listan lintulajilta todettiin vähintään yksi reviiri Meri-Rastilan metsäalueella vuonna 2024 tehdyssä linnustokartoituksessa: silmälläpidettäviltä kanahaukalta ja närheltä sekä erittäin uhanalaisilta tervapääskyltä ja viherpeipolta. Lisäksi alueelta on todettu kautta aikojen toinen Suomen tulipäähippiäisen pesintä vuonna 2020. Alueelta on löydetty myös hömötiaisen ja töyhtötiaisen reviirejä 2010-luvulla.

Suojelualue sisältyy Helsingin luontotietojärjestelmän luokan B arvokkaaseen lepakkoalueeseen. Alueella on hyvää saalistusympäristöä pohjanlepakolle, viiksisiippalajeille, vesisiipalle ja pikkulepakolle, mutta niiden lisääntymispaikkoja ei tunneta alueelta.

Alueen käyttö ja saavutettavuus

Luonnonsuojelualue on osa Meri-Rastilan paikallisesti hyvin tärkeää virkistysaluetta, jolla on potentiaalia myös koko kaupungin mittakaavassa suosituksi ulkoilukohteeksi. Alueella on Helsingin ainoa luonnonsuojelualueella sijaitseva grillauspaikka. Lisäksi alueen lounaisosan rantakallioilla on hyvin suosittuja oleskelupaikkoja, joista avautuu hieno näköala merelle. Alueen länsiosassa on myös kuntoilupaikka.

Kävely ja pyöräily, mukaan lukien maastopyöräily, ovat suosittuja liikkumismuotoja alueella. Talvella myös hiihto kaupungin kunnossapitämällä ladulla on suosittua.

Luonnonsuojelualueelle saavutaan pohjoisesta kahta ja etelästä yhtä leveää ulkoilureittiä pitkin. Lisäksi alueelle saavutaan idästä kolmea pienempää reittiä pitkin. Pohjoisesta alueelle johtavat reitit muodostavat lenkin, ja niiden välillä on yhdysreitti suuremman osa-alueen pohjoisreunalla. Läntisestä, suunnilleen etelä-pohjoissuuntaisesta ulkoilureitistä erkanee polkuosuus, joka koukkaa rannan kautta takaisin pääreitille. Reitit ovat suurimmaksi osaksi valaistuja. Pohjois-eteläsuuntaisilla pääreiteillä on talvella latu. Läntisin reittilinjaus on osa Helsingin itäistä rantareittiä. Merkitsemättömiä, kunnossapidon ulkopuolella olevia polkuja on alueella hyvin runsaasti, ja paikoin ne haarautuvat tiheäksi verkostoksi.

Alue on saavutettavissa julkisilla liikennevälineillä pohjoisesta Rastilan metroasemalta, josta matkaa alueen pohjoisrajalle on noin 400 metriä, ja linja-autolla, jonka lähin pysäkki on eteläpuolella noin 150 metrin päässä Meri-Rastilantiellä.

Uhkatekijät

Aluetta uhkaa erityisesti virkistyskäytön aiheuttama kulutus, joka on jo nyt muun muassa alueen lounaisosassa hyvin voimakasta. Lukuisat polut halkovat metsää, ja irtain maa-aines on kulunut voimakkaasti suosituimmilta poluilta. Lisäksi ulkoilijat tekevät alueelle luvattomia nuotioita. Tulevaisuudessa virkistyskäyttöön liittyvät haitat tulevat lisääntymään ilman hyvää opastusta ja kulun ohjaamista, sillä Meri-Rastilaan on suunniteltu rakentamista 4 400 uudelle asukkaalle.

Haitallisten vieraskasvilajien leviäminen on toinen merkittävä uhkatekijä. Haitallisimmat alueelta löydetyt kasvilajit ovat kansalliseen vieraslajiluetteloon kuuluvat japanintatar ja kurtturuusu. Japanintatarta kasvaa toistaiseksi muutama kasvusto alueen itäosassa, kurtturuusua kahdessa paikassa alueen itäosassa sekä yhden pensaan verran länsirannalla. Laajimmin haitallisista lajeista tavataan terttuseljaa ja isotuomipihlajaa. Pohjoisella rantaosuudella kasvaa lisäksi valkokarhunköynnöstä. Alueen pohjoispuolella on EU:n vieraslajiluetteloon kuuluvan jättipalsamin esiintymä.

Hoito- ja käyttösuunnitelma

Luonnonhoidon suunnitelma

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa ei ole esitetty luonnonsuojelualueelle juuri muuta luonnonhoitoa kuin haitallisten vieraskasvilajien torjuntaa. Lisäksi suunnitelmassa ehdotettu läntisen ulkoilureitin alittavien, maa-aineksella täyttyneiden, liian ohuiden putkien uusiminen palauttaa niihin johtavien norojen virtaamaa luonnonmukaisemmaksi. Norojen laaja-alaisempien ennallistamismahdollisuuksien selvittämistä varten suunnitelmassa esitetään myös norojen valuma-alueiden ja virtaamien selvitystä.

Vieraskasvilajien torjunnan tavoitteena on niiden hävittäminen tai ainakin merkittävä vähentäminen. Japanintattaren hävittäminen on pitkälle varttuneena hankalaa, mutta leikkaamalla kasvusto toistuvasti alas sitä voidaan näivettää ja estää sen leviäimistä. Tämä on myös valkokarhunköynnöksen pääasiallinen torjuntakeino. Terttuseljaa ja isotuomipihlajaa poistetaan toistuvasti pensaita raivaamalla. Suunnitellun luonnonsuojelualueen pohjoispuolisen jättipalsamiesiintymän leviäiminen suojelualueelle on estettävä aktiivisilla torjuntatoimilla.

Virkistyskäytön suunnitelma

Kasvillisuuden kulumista pyritään vähentämään ohjaamalla ulkoilijoiden liikkumista tietyille olemassa oleville poluille, jotka merkitään maastoon ja opastaulujen kartoille. Osa näistä poluista suunnitellaan myöhemmin opastetuksi luontopoluksi. Pyöräily kielletään olemassa olevien ulkoiluteiden ja erikseen merkittävien polkujen ulkopuolella. Kaikkiin saapumissuuntiin ja grillipaikalle tuodaan pyöräteline. Alueen eteläosan kahdella arvokkaalla ja kasvillisuudeltaan herkällä kalkkikalliolla kielletään kaikenlainen liikkuminen. Rajoituksista kerrotaan opastauluissa, ja kulkua voidaan ohjata myös puunrunkojen ja aitojen avulla.

Pyöräliikenteen tavoiteverkon toteuttaminen ei edellytä muutoksia alueen reitistöön. Pyöräilyyn liittyvänä turvallisuustoimena ulkoiluteiden varsilta voidaan kuitenkin näkyvyyden parantamiseksi raivata pienpuustoa ja kaataa yksittäisiä isompia puita. Ulkoiluteitä voidaan samasta syystä myös leventää enintään kymmenen metrin pituisilla jaksoilla. Polkureittejä pidetään kunnossa pohjustamalla niitä tarvittaessa karkealla hiekalla, soralla tai puuhakkeella. Alueelle ei lisätä keinovalaistusta. Ulkoiluteitä kiertävä latu säilyy käytössä luonnonsuojelualueella.

Luonnonsuojelualueelle sijoitetaan viisi alueopastetta eli pääopastetta keskeisten reittien varteen alueen reunamille ja grillipaikalle. Lisäksi sopiville paikoille asennetaan tarkempaa luontotietoa sisältäviä kohdeopasteita ja rauhoitusmääräystauluja. Luontopolun opasteista tehdään erillinen suunnitelma.

Grillauspaikan varustusta parannetaan uusimalla ainakin pöytä ja penkit sekä tuomalla paikalle paremmat roska-astiat. Hoito- ja käyttösuunnitelmassa mahdollistetaan myös paikan muuttaminen hormilliseksi keittokatokseksi, joka on turvallisempi. Lisäksi rannoille ja reittien varteen osoitetaan useita oleskelupaikkoja, joihin sijoitetaan penkkejä tai pöytä-penkkiyhdistelmiä.

Ehdotus rauhoitusmääräyksiksi

1. Yleiset rajoitukset

Alueella on kielletty:

• metsänhakkuu ja muut metsänhoitotoimet;
• elävien ja kuolleiden kasvien, kasvinosien ja sienien ottaminen tai vahingoittaminen;
• maa-aineksien tai kaivoskivennäisten ottaminen ja maa- ja kallioperän vahingoittaminen ja muuttaminen;
• ojien kaivaminen, vesien perkaaminen ja patoaminen;
• luonnonvaraisten selkärankaisten eläinten pyydystäminen, tappaminen tai hätyyttäminen tai niiden pesien hävittäminen ja selkärangattomien eläimien pyydystäminen tai kerääminen;
• rakennusten, rakennelmien, teiden ja polkujen rakentaminen;
• tulenteko, telttailu ja muu leiriytyminen sekä
• kaikenlainen muu toiminta, joka muuttaa alueen maisemakuvaa tai vaikuttaa epäedullisesti luonnonoloihin tai eliölajien säilymiseen.

2. Liikkumisrajoitukset

Edellä mainittujen toimenpiteiden lisäksi on kielletty:

• liikkuminen moottoriajoneuvolla lukuun ottamatta alueen hoidon kannalta välttämätöntä liikkumista;
• koirien, kissojen ja muiden lemmikkieläinten irti pitäminen;
• pyöräily ulkoiluteiden ja merkittyjen polkujen ulkopuolella sekä
• kaikenlainen liikkuminen merkityillä kalkkikallioilla.

3. Sallitut toimenpiteet

Edellä olevien määräysten estämättä alueella on sallittu:

• tonttien, ulkoiluteiden ja polkujen kunnossapitoon ja turvallisuuteen liittyvät toimet;
• kunnallistekniikan kunnossapitoon liittyvät toimet;
• haitallisten vieraslajien poistaminen;
• marjojen ja ruokasienten poimiminen;
• luonnonsuojelualueen rakennepiirteiden ja lajiston kartoittaminen;
• ELY-keskuksen hyväksymän hoito- ja käyttösuunnitelman mukaisten toimenpiteiden toteuttaminen sekä
• virkistyskäytölle vaarallisten puiden kaataminen ELY-keskuksen suostumuksella.

4. Rauhoitusmääräyksistä poikkeaminen

ELY-keskus voi yksittäistapauksessa myöntää poikkeuksen luonnonsuojelualuetta koskevista rauhoitusmääräyksistä, jos poikkeaminen ei vaaranna alueen perustamistarkoitusta ja on tarpeen alueen luonnonhoidon, käytön tai tutkimuksen tai muinaismuiston hoidon kannalta.

Elinkeino-, liikenne- ja ympäristökeskus voi maanomistajan hakemuksesta tai suostumuksesta perustaa luonnonsuojelualueen. Päätökseen luonnonsuojelualueen perustamisesta on otettava tarpeelliset määräykset alueen luonnon suojelemisesta ja tarvittaessa sen hoidosta.

Valmistelu

Helsingin kaupungin ympäristönsuojelu ja ohjaus -yksikkö tilasi Ympäristösuunnittelu Enviro Oy:ltä kasvillisuusselvityksen vuonna 2022 ja Luontoselvitys Metsänen Oy / Ympäristötutkimus Yrjölä Oy -ryhmittymältä hoito- ja käyttösuunnitelman vuonna 2024. Hoito- ja käyttösuunnittelun aikana selvitettiin luontotyypit ja tarkennettiin kasvillisuustietoa. Alueelta kartoitettiin samaan aikaan myös pesimälinnusto. Hoito- ja käyttösuunnitelma on esityksen liitteenä 2.

Hoito- ja käyttösuunnitelmaa varten kutsuttiin koolle talvella 2024 ohjausryhmä, johon kuului edustajia kaupunkiympäristön toimialalta ympäristöpalveluista, kaupunkitila- ja maisemasuunnittelupalveluista, asemakaavoituksesta ja yleiset alueet -palveluista sekä kulttuurin ja vapaa-ajan toimialan ulkoilupalveluista ja Staran ympäristönhoidosta. Ryhmä kokoontui kolme kertaa.

Hoito- ja käyttösuunnitelmasta järjestettiin 17.10.2024 Teamsissä verkkotilaisuus, jossa oli mahdollisuus kommentoida suunnitelmaa ja alueen suojelua. Suunnitelma oli ennen tilaisuutta nähtävillä kaupungin verkkosivuilla. Samassa tiedotteessa ilmoitettiin mahdollisuus lähettää kannanotto suunnitelmaan ja luonnonsuojelualueen perustamiseen. Kannanottojen lähettämiseen oli aikaa noin neljä viikkoa. Vuosaari-Seura ry, Mountain Bike Club Finland ry ja kolme yksityishenkilöä lähettivät kannanoton. Kannanottojen sisältö ja vastineet on esitetty jäljempänä.

Hoito- ja käyttösuunnitelman toteuttaminen edellyttää investointeja, joiden kokonaiskustannuksiksi on arvioitu 215 000 euroa. Selvästi suurimmat kustannuserät muodostuvat palvelurakenteiden suunnittelusta ja levähdyspaikkojen uusimisesta mukaan lukien grillipaikan varustelun parantaminen ja mahdollisen keittokatoksen rakentaminen. Kummankin kustannuksiksi on arvioitu 50 000 euroa. Polkujen kunnostamisen hinnaksi on arvioitu 40 000 euroa. Jatkuvan kunnossapidon ja hoidon, mikä sisältää lähinnä vieraslajien torjunnan ja reittien kunnossapidon, on arvioitu maksavan keskimäärin noin 10 000 euroa vuodessa.

Hoito- ja käyttösuunnitelmaan esitetyt kannanotot ja vastineet niihin ilmenee kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaoston päätöksestä 4.12.2024 § 196.

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto 04.12.2024 § 196

Esitys

Käsittely

Esittelijä

Lisätiedot

Jere Salminen, ympäristöasiantuntija, puhelin: 09 310 21549

This decision was published on 13.02.2025

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §