Luonnonsuojelualueen perustaminen sekä hoito- ja käyttösuunnitelma, Mustavuoren eteläosa

Esitys on ehdotuksen mukainen.

Mustavuoren eteläosan valmistelussa oleva luonnonsuojelualue sijaitsee Vuosaaren pohjoispuolella, ja sen pinta-ala on 28,9 ha. Alue rajautuu pohjoisessa jo perustettuun Mustavuoren-Porvarinlahden luonnonsuojelualueeseen. Mustavuoren eteläosan itäosan ruovikkoiset ja luhtaiset alueet sisältyvät Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueeseen.

Mustavuoren eteläosa sisältyy Helsingin luonnonsuojeluohjelmaan 2015–2024. Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto päätti kokouksessaan 13.3.2025 esittää luonnonsuojelualueen perustamista Helsingin kaupunginhallitukselle. Kaupunginhallitus hyväksyi luonnonsuojelualueen perustamisesityksen kokouksessaan 16.6.2025, ja lähetti perustamishakemuksen Uudenmaan ELY-keskukseen.

Luonnonsuojeluohjelma_2015-2024(Link leads to external service)

Luontoarvoiltaan merkittäville alueille, joilla on runsaasti virkistyskäyttöä, tehdään hoito- ja käyttösuunnitelma luontoarvojen ja virkistyskäytön yhteensovittamiseksi.

Suunnittelu

Hoito- ja käyttösuunnitelman laatiminen alkoi vuonna 2021 luontotietojen kokoamisella ja luontoselvitysten tilaamisella. Hoito- ja käyttösuunnitelman valmistelun aloitti Ympäristösuunnittelu Enviro Oy vuonna 2023, ja työtä jatkoi vuonna 2025 ryhmittymä, jossa luonnonhoidon suunnittelusta vastasi Luontoselvitys Metsänen Oy sekä kulttuuriympäristön ja virkistyskäytön suunnittelusta Nomaji maisema-arkkitehdit Oy.

Työtä on Helsingin kaupungilla koordinoinut ympäristöpalveluiden ympäristönsuojelu ja ohjaus -yksikkö. Työryhmään kuului edustajia kaupunkiympäristön toimialan sekä kulttuuri- ja vapaa-ajan toimialan eri palveluista ja Starasta. Lisäksi mukana oli edustajat Uudenmaan ELY-keskuksesta ja Metsähallituksesta. Työryhmä kokoontui viisi kertaa, joista kaksi oli maastokäyntejä.

Yleisötilaisuuksia järjestettiin neljä kappaletta: esittely- ja keskustelutilaisuus Vuosaaren lukiossa 8.10.2024, maastokäynnit 5.6.2024 ja 15.9.2025 sekä keskustelutilaisuus hoito- ja käyttösuunnitelmasta Teamsissa 28.10.2025.

Nykyiset luontoarvot

Luontotyypit ja kasvisto

Mustavuoren eteläosasta on inventoitu 49 luontotyyppikuviota. Niistä 24 edustaa Suomessa uhanalaista ja 15 silmälläpidettävää luontotyyppiä, kolme on luokiteltu elinvoimaisiksi, viisi ei täytä luontotyypin kriteereitä ja kahden luontotyypin tilaa ei ole voitu arvioida.

Mustavuoren eteläosan läpi kulkee alueen keskellä pohjois-eteläsuuntainen sähkönsiirtolinja, jonka eri puolilla on toisistaan poikkeavaa luontoa.

Mustavuoren eteläosan länsipuoli on kallioista metsämaastoa, jossa vuorottelevat kalliomänniköt ja erilaiset kangasmetsät.

Pääosa metsästä on varttunutta havupuuvaltaista tuoretta kangasta, joka on vaarantunut luontotyyppi (VU). Valtapuustona ovat kuuset, joiden lomassa on sekapuustona rauduskoivua ja paikoin haapaa. Parhaimmillaan metsä on lähes luonnontilaisen kaltaista. Joillakin kuvioilla aiemman metsänhoidon jäljet kuitenkin näkyvät, ja puusto on rakenteeltaan melko tasaikäistä ja kuusivaltaista. Puusto on melko iäkästä, ja lahopuuta on syntymässä koko ajan lisää. Lahopuun määrä kuitenkin vaihtelee kuviolta toiselle. Kenttäkerroksessa kasvaa tuoreiden kankaiden tyypillisiä lajeja, kuten mustikkaa, puolukkaa, sananjalkaa ja metsäkastikkaa. Suojelualueen pohjoisosassa on kahdella kuviolla varttunutta havupuuvaltaista lehtomaista kangasta, joka on silmälläpidettävä luontotyyppi (NT).

Erittäin uhanalaista (EN) lahokaviosammalta on löytynyt usealta tuoreen kankaan metsäkuviolta.

Kalliometsien lajisto ilmentää pääosin niukkaravinteisia olosuhteita runsaimpien lajien ollessa puolukka, mustikka ja kanerva. Järeitä vanhoja mäntyjä kasvaa siellä täällä, mutta puuston ikä vaihtelee kuviolta toiselle. Kalliometsät on luokiteltu silmälläpidettäviksi.

Kolmella kuviolla kalliokasvillisuus ilmentää ravinteisempaa ympäristöä, ja ne luokitellaan keskiravinteisiin laakeisiin kallioihin, jotka ovat silmälläpidettäviä (NT). Näillä kalliopaljastumilla kasvaa kanervan ja metsälauhan lisäksi mm. mäkitervakkoa, ahomansikkaa, ketokäenminttua, kalliokieloa ja silmälläpidettäväksi taantunutta ahokissankäpälää.

Tulevan suojelualueen eteläkärjessä on sähkölinjan alla kalliokuvio, joka kuuluu erittäin uhanalaiseen avoimet laakeat kalkkikalliot -luontotyyppiin. Kasvilajisto on monipuolista ja alueella kasvavat mm. mäkikuisma, haisukurjenpolvi, mäkitervakko, rätvänä, kallioimarre, ahomansikka ja keto-orvokki.

Suojelualueen pohjoisrajalle maaston notkelmaan on syntynyt puustoinen suo, aitokorpi, joka jatkuu rajan yli Mustavuoren-Porvarinlahden luonnonsuojelualueelle. Korven valtapuustona ovat melko tiheässä kasvavat männyt, joiden lomassa on hieskoivua. Kuusten itseharvenemisen seurauksena alueelle on syntynyt paljon pieni- ja keskiläpimittaista lahopuuta, jolla viihtyy monimuotoinen kääpälajisto. Aitokorvet ovat erittäin uhanalaisia.

Sähkölinjan itäpuolelle, metsäselänteen rinteen ja merenlahden väliselle alueelle on muodostunut tuoreita (VU) ja kosteita (NT) keskiravinteisia lehtoja. Niiden puustona on vaihtelevaa lehtipuustoa, kuten koivuja, raitaa ja tuomia sekä paikoin kuusta. Pensaskerroksessa kasvaa lehtokuusamaa ja taikinamarjaa. Lehdot ovat rakenteeltaan kangasmetsiä luonnonmukaisempia, ja niissä on enemmän lahopuuta. Kenttäkerroksessa kasvaa mm. puna-ailakkia, vuohenputkea, käenkaalia, lehtotähtimöä ja sorea hiirenporras -saniaista. Kalliorinteen alaosassa lehdon siimeksessä on muinaisjäännöksenä suojeltu kalkkikaivos, jonka jyrkkärinteinen louhosalue on täyttynyt vedellä. Louhoksen ympärillä on sivukivikasoja, joiden päällä kasvaa kalkkia suosivaa kielikellosammalta.

Lehtojen itäpuolella avautuu ruovikkoinen umpeenkasvava merenlahti, joka oli vielä 1900-luvun puolivälin jälkeen ojitettua peltoa ja niittyä. Maatalouskäytön päätyttyä osalle alueesta on alkanut levitä puita ja pensaita, ja alueelle on kehittynyt koivu- ja pajuluhtia. Nämä alavat Porvarinlahden rantaluhdat sisältyvät Mustavuoren lehto ja Östersundomin lintuvedet Natura 2000 -alueeseen.

Rantaluhdan itäpuolella kohoaa moreeniharjanteen päälle syntynyt metsäkumpare, jonka pohjoisosat kuuluvat Mustavuoren-Porvarinlahden luonnonsuojelualueeseen ja eteläosat Vuosaarenhuipun täyttömäkeen. Niiden väliin jää Mustavuoren eteläosaan sisältyvä metsäinen alue, jonka eri osiin on syntynyt puustoisten elinympäristöjen mosaiikki kosteasta tervaleppäluhdasta (EN) ja runsasravinteista lehdoista (VU) varttuneisiin havupuuvaltaisiin lehtomaisiin (NT) ja tuoreisiin (VU) kankaisiin sekä kalliometsiin (NT). Vaihtelevassa puustossa on myös vanhaa ja järeää puuta. Lahopuun määrä metsäkuvioilla vaihtelee ollen paikoin hyvin runsasta.

Natura-luontotyypit

Luontodirektiivin luontotyypit eli Natura-luontotyypit ovat luontotyyppejä, joiden luontainen esiintymisalue on hyvin pieni tai jotka ovat vaarassa hävitä unionin alueelta. Mustavuoren eteläosan alueella esiintyviä luontodirektiivin luontotyyppejä ovat puustoiset suot, boreaaliset lehdot, kasvipeitteiset silikaattikalliot, kalkkikalliot sekä vaihettumis- ja rantasuot. Näistä puustoiset suot on ensisijaisesti suojeltava luontotyyppi.

Geologia

Metsäselänteen läntisin osa sisältyy maisemallisesti merkittävään kallioalueeseen (1-arvoluokka). Itäosan umpeenkasvava ruovikko sijaitsee entisen merenpohjan liejukerrostuman päällä (1-arvoluokka). Liejukerrostuman poikki kulkee kallioperän murroslinja (3-luokka). Itäosan metsä on syntynyt drumliinin eli moreeniharjanteen päälle (1-luokka). Alueella on kokonaan tai osittain neljä kalkkipitoista kallioaluetta (yksi 1-luokan ja kolme 2-luokan) ja kaksi vanhaa kalkkilouhosta (1-luokka ja 2-luokka).

Pienvedet

Kesän 2025 kartoituksissa Mustavuoren eteläosasta löytyi kaksi aiemmin tuntematonta lähdettä. Toinen lähde löytyi itäosan moreeniharjanteelta, jolta tunnettiin jo yksi lähde entuudestaan. Toinen uusi lähde löytyi keskiosan vanhalta kalkkilouhokselta. Siellä lähteen päälle on aikoinaan kasattu kaivostoiminnan sivukiveä, mutta lähteisyys ilmenee kiviröykkiön altakin ympäristöstä poikkeavana kasvillisuutena, kuten suurten saniaisten runsautena.

Toinen suojelualueen aiemmin tunnettu lähdealue sijaitsee moreeniharjanteen länsirinteessä. Siellä on vanhan ojan seinämässä kohta, josta pulppuaa vettä ojaan. Länsirinteessä on myös tihkupintoja, joista lähtee valumaan noroja. Alueella on 1900-luvun alkuvuosikymmeninä ollut peltoa ja niittyä, mikä on muuttanut lähteiden luonnontilaa. Nykyään alue on palautumassa luonnontilaan, vaikka osalla alueesta on vielä umpeenkasvavaa, suuriruohoista niittyä, jota luonnehtii korkea mesiangervokasvusto.

Lajisto

Lahottajasienet

Mustavuoren eteläosaan sisältyy kaksi arvokasta kääpä- ja orvakkakohdetta.

Itäosan moreeniharjanteen päällä sijaitsee I-arvoluokan kohde. Koko alueella on eri ikäistä ja -lajista lahopuuta. Kohteen ydinalue on suojelualueen etelärajalla sijaitseva iäkäs, kuusivaltainen metsikkö, jossa lahoaa maassa ja pystyssä hyvin runsaasti järeää kuusta. Kuusella on myös erittäin hyvä lahopuujatkumo eli alueelta löytyy kuusta kaikissa lahoasteissa. Alueen itäosassa on Mustavuorelta inventoitujen alueiden paras mäntylahopuun esiintymä, jossa lahoa parikymmentä järeää, eri ikäistä mäntymaapuuta.

Alueen lajistoon kuuluvat alueellisesti uhanalaiset korpilude- ja sitruunakääpä sekä silmälläpidettävät korkkikerroskääpä, rusokantokääpä ja rustikka.

Länsiosan II-arvoluokan kääpä- ja orvakka-alueeseen kuuluvat kaikki merenlahden länsipuoleiset metsät. Kangasmetsissä lahopuun määrä vaihtelee niukasta kohtalaiseen. Pääosan lahopuusta muodostavat ohuet tai keskijäreät kuuset, mutta alueella on myös koivu- ja mäntylahopuuta. Metsäselänteen länsirinteen lehdoissa on kangasmetsiä enemmän ja monilajisemmin lahopuuta.

Alueelta on löydetty 29 lahopuustoa ja vanhaa metsää kuvaavaa indikaattorilajia.

Linnut

Mustavuoren eteläosa sisältyy Helsingin kaupungin neljään tärkeään lintualueeseen ja kahteen maakunnallisesti arvokkaaseen MAALI-alueeseen. Porvarinlahden ruovikkoiset rannat, jotka sisältyvät Natura-alueeseen, ovat I-luokan lintualuetta. Muut kolme aluetta ovat II-luokan kohteita.

Porvarinlahden edustavaa pesimälajistoa ovat mm. erittäin uhanalainen nokikana, vaarantunut pajusirkku ja silmälläpidettävät ruokokerttunen ja taivaanvuohi. Metsäselänteen alarinteen lehdoista on useita havaintoja vaarantuneesta valkoselkätilkasta.

Suojelualueen metsäisen länsiosan lajistoon kuuluvat mm. erittäin uhanalainen hömötiainen, vaarantunut töyhtötiainen ja silmälläpidettävä närhi.

Lepakot

Mustavuoren eteläosan itäosan ruovikon ja metsän välinen reunavyöhyke on C-luokan paikallisesti arvokas lepakkoalue. Alueelta on tavattu pohjanlepakoita, jotka saalistavat avointen niittyjen ja ruovikon reunoilla ja ulkoiluteiden kohdilla, sekä viiksisiippoja, jotka saalistavat vanhoissa kuusikoissa. Lepakot ovat luontodirektiivin IV(a)-liitteen tiukasti suojelemia lajeja, joiden lisääntymis- ja levähdyspaikkoja ei saa hävittää eikä heikentää.

Matelijat ja sammakkoeläimet

Koko Mustavuori-Porvarinlahti länsiosan luhtaa lukuun ottamatta on I-luokan matelija- ja sammakkoeläinaluetta. Kaikki Suomen matelijat ja sammakkoeläimet ovat rauhoitettuja.

Vieraslajit

Mustavuoren eteläosasta tavattuja vieraslajeja ovat komealupiini ja terttuselja, jotka kasvavat runsaina voimalinjan alla. Jättipalsamia on laaja kasvusto itäosan moreeniharjanteen päällä entisellä pellolla kosteassa, lähdeperäisessä maastossa. Lisäksi rikkapalsamilla, idänkanukalla ja terttuseljalla on pienialaisia tai pistemäisiä esiintymiä.

Luonnonhoidon suunnitelma

Hoito- ja käyttösuunnitelmassa ei esitetä metsäisille alueille luonnonhoitotoimia, vaan metsät saavat kehittyä rauhassa.

Vieraskasveja torjutaan niiden esiintymisalueilla. Sähkölinjan alle levinneiden lupiinin ja terttuseljan torjunnassa tehdään yhteistyötä Helen Sähköverkko Oy:n kanssa. Pienpetoja supikoiraa ja minkkiä torjutaan arvokkaan lintuveden alueella Porvarinlahden rannalla.

Porvarinlahden alueelle esitetään tehtäväksi koko merenlahden kattava linnustoinventointi, joka sisältää sekä kaupungin omistamat että yksityiset maa- ja vesialueet. Kartoituksen tuloksena voidaan laatia merenlahden kattava hoito- ja käyttösuunnitelma. Hoidon ja käytön suunnittelussa tulee lisäksi huomioida, että koko merenlahti on PEMMA-aluetta (paikallisesti ekologisesti merkittävä vedenalainen meriluontoalue) ja mm. tärkeä kevätkutuisten kalojen, kuten hauen, ahvenen ja kuhan, kutualue.

Luontotyyppi-inventointien yhteydessä alueelta löytyi aiemmin tuntemattomia pienvesiä, etenkin lähteitä. Näille vesilain suojelemille kohteille esitetään tehtäväksi tarkentava inventointi sekä tarvittaessa kunnostus- tai ennallistamissuunnitelma.

Nykyinen virkistyskäyttö

Mustavuoren eteläosa on aktiivisessa virkistyskäytössä ympäri vuoden. Käyttö on monipuolista kävelystä ja polkujuoksusta maastopyöräilyyn ja suunnistukseen. Reiteillä ei ole talvikunnossapitoa, mutta talvisin osa reiteistä muutetaan hiihtoladuiksi. Syksyisin alueella marjastetaan ja sienestetään.

Mustavuorella on rakennettuja, leveitä ulkoilureittejä, joita pitkin suuri osa liikkumisesta tapahtuu. Osa reiteistä on muinaisjäännöksinä suojeltuja yhdysteitä, jotka on rakennettu 1900-luvun alkupuolella. Rakennettujen ulkoilureittien lisäksi maastoon on syntynyt epävirallinen polkuverkosto. Paikoin polkujen ympäristöt ovat tallautuneet leveiksi kohdissa, joissa polut ovat märkiä tai reitille on kaatunut puu.

Ulkoiluteiden risteyksissä on tienviittoja, joissa kerrotaan etäisyyksiä lähiseudun kohteille. Alueen länsiosassa on ulkoliikuntateline.

Mustavuoren eteläosassa sijaitsee Kaivoslampi, joka ympäristöineen on rauhoitettu muinaisjäännöksenä (Nordsjön louhos). Kaivoslammen alue houkuttelee virkistyskäyttäjiä, ja alueella on myös luvatonta virkistyskäyttöä. Maasto on tallautunut ja roskaantunut laajalla alueella. Lammen liejuinen ranta on tallautunut mutaiseksi ja kasvittomaksi kohdassa, josta ihmiset yrittävät päästä rantaan katsomaan lampea. Mutaiselle kohdalle on laitettu myös rikkinäinen kuormalava. Lammen vieressä, muinaisjäännösalueen keskellä, on kivituhkalla päällystetty kenttä. Siihen on tuotu kolme kivipaatta, joiden päällä voi istua. Viereisessä lehdossa on luvattoman nuotion jäänteitä. Lammelle johtavan tien varressa on opastaulu, jossa kerrotaan kaivoksesta.

Virkistyskäytön suunnitelma

Luonnonsuojelualueen perustamisen jälkeen sen rajat merkitään rajatolpilla ja puihin tehtävillä valkoisilla maalimerkeillä. Alueen sisääntulokohtiin tuodaan rauhoitusmääräystauluja, joissa kerrotaan, mikä alueella on sallittua ja mikä kiellettyä.

Mustavuoren alueen opastus suunnitellaan kokonaisuutena koko laajalle alueelle. Mustavuoren eteläosassa alue- eli pääopasteet sijoitetaan tärkeille sisääntuloväylille ainakin Kaivoslammelle ja Vuosaarenhuipulta alueen itäosaan johtavalle risteysalueelle.

Käytetyimmät metsään syntyneet polut virallistetaan reiteiksi, joiden kulku osoitetaan reittimerkein. Polut tulevat myös kesäaikaisen kunnossapidon piiriin. Kosteat kohdat kestävöitetään ja tehdään kulkukelpoisiksi estämällä polun vettyminen jollain päällystemateriaalilla tai pitkospuin. Polkujen vahvistaminen pyritään tekemään siten, että polut pysyvät kapeina ja mahdollisimman luonnonmukaisina.

Kaivoslammen alue on keskeinen virkistys- ja levähdyspaikka. Kivituhkakentälle tuodaan pöytä ja penkkiryhmiä levähtämistä ja eväiden syömistä varten. Lammen rantaan rakennetaan katselulava, joka kerää rantaan menijät yhteen paikkaan, ja josta pääsee kuivin jaloin katsomaan lampea. Kaivosalueelle tehdään luontopolku, jossa esitellään kohdeopasteiden avulla vanhaa kaivosta ja sen toiminnasta maastoon jääneitä rakenteita sekä ympäröivää luontoa. Polkureitti vahvistetaan maastoon, jotta reitin voi kiertää kuivin jaloin. Reitin varteen tarvittaviin kohtiin tulee kulkua johdattavia rakenteita, kuten puunrunkoja, jotka ohjaavat kulkijoita pysymään polulla. Polun lähellä sijaitsevan lähteen ympärille laitetaan suojaava aita polun puolelle. Alueelle tuodaan roska-astia ja tarpeen mukaan myös vessa, joka on maastossa kesäkauden ajan. Rakentamisessa on otettava huomioon, että paikka on muinaisjäännösaluetta, jota ei saa vaurioittaa. Näin ollen mitään raskaasti perustettavia rakenteita ei voi tehdä.

Rakennettujen ulkoiluteiden varteen tuodaan penkkejä levähtämistä varten. Penkkien sijoittelussa huomioidaan, että niitä tulee sekä varjoisille että aurinkoisille alueille.

Reittien turvallisuudesta huolehditaan kaatamalla puut, jotka ovat vaarassa kaatua reitille. Tarvittaessa puista voidaan kaataa vain latvus, ja jättää runko pökkelöksi pystyyn. Kaadetut puut ja latvukset jätetään lahopuuksi kasvupaikalleen tai sen välittömään läheisyyteen.

Muinaisjäännökset ja niiden hoito

Kaivoslammen alue, joka arkeologisena kohteena tunnetaan nimellä Nordsjön louhos, on ollut toiminnassa 1700-luvun lopussa, jolloin sieltä louhittiin kiveä Suomenlinnan rakentamista varten. Louhittava kiviaines on kaunista lohenpunaista marmoria, jonka vuoksi Lohjan Kalkki Oy (myöhemmin Lohja Rudus Oy) päätti jatkaa kaivostoimintaa 1930-luvulla. Ajoittainen kaivostoiminta päättyi 1965. Paikalla on mm. vedellä täyttynyt avolouhos, kalkkiuunin jäänteitä, sivukivikasoja, haulikairalla irrotettuja marmorilieriöitä, mosaiikkikiven murskaamo ja aidalla suojattu kaivoskuilu.

Mustavuoren eteläosassa on myös yhdysteitä, jotka liittyvät lähellä sijaitsevan, vuosina 1916–1918 rakennetun tukikohta I:n toimintaan.

Nordsjön louhos ja läntisimmät yhdystiet kuuluvat osana valtakunnallisesti merkittävään rakennettuun kulttuuriympäristöön (RKY). Läntisimmät yhdystiet sisältyvät myös valtakunnallisesti merkittävään arkeologiseen kohteeseen (VARK).

Muinaisjäännökset on suojeltu muinaismuistolailla, jonka mukaan mm. muinaisjäännöksen muuttaminen, vahingoittaminen tai siihen kajoaminen on kielletty. Muinaisjäännöksen hoitamiseksi voidaan tehdä erillinen suunnitelma, jonka luonnonsuojelualueen osalta hyväksyvät sekä ELY-keskus että Museovirasto. Kulkureitteinä ja latuina käytettävien yhdysteiden sekä Kaivoslammen tulevan käytön ja hoidon suunnitteluun pyydetään mukaan kaupunginmuseon edustaja, ja myöhempään toimintaan haetaan tarvittavat luvat.

Aikataulu ja kustannusarvio

Mustavuoren eteläosaan tehtävien investointien kustannukset ovat 289 000 euroa kymmenessä vuodessa. Kalleimmat investoinnit ovat Kaivoslammen katselutasanteen toteuttaminen, joka maksaa 100 000 euroa ja luontopolun toteuttaminen, joka maksaa 70 000 euroa.

Vuosittaisen kunnossapidon kustannukset ovat 16 000 euroa eli kymmenessä vuodessa 160 000 euroa. Reittien osalta kustannuksiin sisältyvät vain kaupunkiympäristön toimialan hoidossa olevat reitit, joiden hoitokustannus on vuodessa 10 000 euroa ja kymmenessä vuodessa 100 000 euroa. Kulttuuri- ja vapaa-ajan toimiala hoitaa reittejä, jotka ovat talvisin hiihtolatuina, ja niiden kustannukset eivät sisälly tähän kustannusarvioon.

Kaikkien luonnonsuojelualueelle tulevien investointien suunnittelu pyritään aloittamaan vuoden 2026 lopussa, jolloin rakenteet saadaan maastoon kesäkaudeksi 2028.

Kannanotot

Mustavuoren eteläosan hoito- ja käyttösuunnitelmasta ei tullut yhtään kannanottoa.

Yleisötilaisuudessa 28.10.2025 käytiin kuitenkin vilkasta keskustelua Kaivoslammen alueen suunnitelmasta. Alue on monelle tärkeä virkistys- ja luontokohde, jossa on tapahtunut muutoksia viimeisen kymmenen vuoden aikana. Osallistujat toivoivat, että alue säilyisi mahdollisimman luonnonmukaisena ja rakentamista tulisi mahdollisimman vähän. Keskustelun perustella sovittiin, että katselutasanteesta tehdään pienempi, kuin hoito- ja käyttösuunnitelmassa olevassa havainnekuvassa alun perin esitettiin. Kun suunnittelu alkaa, osallistetaan alueen eri käyttäjäryhmiä, ja kuullaan heidän toiveitaan.

Toimivalta

Hallintosääntö 19 luku 5 § 2 mom: Asian periaatteellisen ja taloudellisen merkityksen ollessa vähäinen, kaupungin esitykset tai lausunnot antaa se kaupungin viranomainen, jonka tehtäviin asia kuuluu.

Hallintosääntö 2 luku 10 § 1 mom: Kaupunkiympäristölautakunnalla on ympäristö- ja lupajaosto, joka huolehtii osaltaan kaupunkiympäristön toimialan erityislainsäädännön mukaisista lupa- ja ympäristöasioista.

Kaupunginhallitus 16.06.2025 § 455

13.03.2025 Esittelijän muutetun ehdotuksen mukaan

This decision was published on 09.12.2025

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §