Lausuntopyyntö, rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain soveltamisohje, ympäristöministeriö

Kansliapäällikkö antaa ympäristöministeriölle seuraavan lausunnon luonnoksesta rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain soveltamisohjeeksi:

Kommentit ohjeluonnoksen luvusta 1 (pykälät 1–4)

2§

Soveltamisohjeessa todetaan, että sekä rakennusperintölain että alueidenkäyttölain soveltaminen samaan kohteeseen on mahdollista, mutta ei tarkoituksenmukaista.

Helsingin kaupunki toteaa, että asemakaavasuojelun ja rakennusperintölakisuojelun päällekkäisyyttä on käytännön työssä vaikea välttää. Tällaisia ovat usein tilanteet, joissa kohteen suojeleminen tulee ajankohtaiseksi asemakaavan laatimisen yhteydessä. Normaalissa asemakaavaprosessissa ELY-keskus ratkaisee vasta kaavoitusprosessin jälkeen, onko asemakaavassa määritelty suojelu riittävää, ja kun rakennusperintölain mukainen suojelu on tekemättä, ei asemakaavallista suojelua voi alueidenkäyttölain rakennetun ympäristön vaalimisen vaatimusten vuoksi jättää tekemättä, jolloin voidaan ajautua tilanteeseen, jossa ELY-keskus toteaa kaavassa määritellyn suojelun riittämättömäksi. Tilanteen voi todennäköisesti ratkaista ELY-keskuksen ja kaavoituksen välisellä prosessin kirkastamisella, mikä ei koske soveltamisohjetta sinällään, mutta ko. tilanteen mahdollisuus olisi hyvä todeta soveltamisohjeessa.

Soveltamisohjeessa todetaan, ettei lakia ole tarkoitettu laajempien alueiden suojelumenettelyksi. Tämä on hyvä ja tarpeellinen linjaus, jota esimerkkitapausten oikeuskäytäntö tulee. Soveltamisohjeessa olisi vastaavalla tavalla hyvä tarkentaa lain merkitys kohteissa, joissa on kulttuurihistoriallisesti arvokkaita näkymiä tai maisema-alueita, sillä ne on kuitenkin usein mainittu valtakunnallisissa inventoinneissa ja luetteloissa (esim. RKY).

Soveltamisohjeessa käytetty termi "valtakunnallinen merkitys" jää aavistuksen epäselväksi. On kohtuutonta edellyttää vastuuviranomaisen arvioivan valtakunnallista merkitystä tai laativan "koko maan laajuista tarkastelua" niissä tapauksissa, joissa kohdetta ei ole jo lueteltu laadituissa inventoinneissa (VAMA, RKY, VARK).

Asemakaavojen keinojen riittämättömyydestä on ainoana esimerkkinä mainittu sisätilat ja kiinteä sisustus. Käytännön kaavoitustyössä kaavalliset keinot saattavat olla riittämättömät myös, jos rakennuksen käyttöä halutaan kohteen suojelussa rajata hyvin tarkasti (esim. sauna, teatteri, apteekki).

Kommentit ohejluonnoksen luvusta 2 (pykälät 5–12)

Vaarantamiskiellon asettamisen edellytyksiä voisi avata laajemmin soveltamisohjeessa.

8 §

On hyvä, että soveltamisohjeessa tähdennetään, että "kohteiden arvottamisessa on kyse kulttuurihistoriallisen arvon määrittelystä, ei käyttö- tai välinearvoista eli rakennusperinnön merkityksestä jonkin muun hyvän saavuttamisessa."

8 §:n mukaiset suojelun edellytykset eivät ole tasapainossa. Esimerkiksi kerroksellisuus ei ole saman tasoinen laadullinen kriteeri kuin muut. Lisäksi olisi hyvä, jos soveltamisohjeessa voitaisiin laajentaa edellytyksiä lakiin kirjatusta. Toisaalta asemakaavallista tai rakennustaiteellista arvoa ei ole otettu edellytyksissä huomioon.

10 a §

Soveltamisohjeessa poikkeamisen perusteluna mainittu "tilanne, jossa rakennuksen käyttäminen tai muuttaminen uuteen käyttötarkoitukseen estyy" jää epäselväksi. Mitä esimerkiksi tarkoitetaan "rakennuksen käyttäjän olosuhteella"? Helsingin kaupunki katsoo, että väljästi kirjoitettu soveltamisohje jättää avoimeksi, voiko käyttäjän olosuhteilla tarkoittaa esimerkiksi viihtyisyyttä tai hankkeen taloudellisuutta.

Muut mahdolliset kommentit

On erinomainen asia, että rakennusperinnön suojelusta annetulle laille on laadittu soveltamisohjeet. Ohje selkeyttää monia asioita, esimerkiksi valtion korvausvelvollisuus oli hyvin selitetty.

Ympäristöministeriö pyytää Helsingin kaupungin lausuntoa luonnoksesta rakennusperinnön suojelusta annetun lain soveltamisohjeeksi. Lausunto on pyydetty annettavaksi lain lukuihin jaoteltuna 31.3.2025 mennessä.

Ympäristöministeriö valmistelee rakennusperinnön suojelemisesta annetun lain (rakennusperintölaki, RakPL, 498/2010) soveltamisohjeen päivitystä. Lakia muutettiin 1.1.2021 siten, että ELY-keskusten tekemien rakennussuojelupäätösten alistamisesta ympäristöministeriön vahvistettaviksi luovuttiin. Päätöksistä valitetaan kaikissa tilanteissa ympäristöministeriön sijasta suoraan alueelliseen hallinto-oikeuteen. Soveltamisohjeen tarkoituksena on yhdenmukaistaa soveltamiskäytäntöä ja turvata rakennussuojelupäätösten yhdenmukaisuutta ja alueellista yhdenvertaisuutta.

Asiasta on saatu kaupunkiympäristön toimialan ja kaupunginmuseon lausunnot