Mansikan maantieteellinen alkuperä ja jäljitettävyys 2024

Kaupunkiympäristölautakunnan ympäristö- ja lupajaosto päättää merkitä tiedoksi julkaisun Mansikan maantieteellinen alkuperä ja jäljitettävyys 2024.

Helsingin kaupungin elintarviketurvallisuusyksikkö tutki kesällä 2024 Helsingissä suomalaisina myytävien mansikoiden maantieteellistä alkuperää. Projektin tavoitteena oli varmistaa, että mansikan todellinen alkuperämaa vastasi ilmoitettua ja että mansikoiden alkuperä oli jäljitettävissä. Mansikoille tehtiin kemiallinen isotooppianalyysi laboratoriossa ja jäljitettävyyttä selvitettiin lisäksi mansikoiden kyltti- ja pakkausmerkinnöistä sekä jäljitettävyysasiakirjoista, kuten lähetteistä ja kuiteista.

Elintarvikelain 297/2021 mukaan elintarvikealan toimijan on huolehdittava siitä, että elintarvikkeet tai niistä annettavat tiedot eivät johda kuluttajaa harhaan. Lainsäädännössä on määritelty mitkä tiedot on oltava kuljetuslaatikossa, myyntipakkauksissa ja irtomyynnin yhteydessä olevassa myyntikyltissä. Tietojen on oltava yhdistettävissä myös mansikoiden mukana kulkeviin kaupallisiin asiakirjoihin.

Näytteitä otettiin 17 kpl neljänä eri päivänä 20.6.-20.7.2024 eri puolilla Helsinkiä olevista eri toimijoiden marjanmyyntipisteistä. Ruokaviraston laboratoriossa mansikan soluneste eristettiin ja nesteestä analysoitiin hapen ja vedyn isotooppisuhteet. Laboratorioanalyysissa saatuja tuloksia verrattiin tietokantaan, johon on kerätty tiedot suomalaisten mansikoiden isotooppisuhteista. Näytteiden analyysitulokset olivat tyypillisiä suomalaiselle mansikalle lukuun ottamatta yhtä näytettä.

Mansikkalaatikko ja asiakirja olivat yhdistettävissä erätunnuksen avulla eli jäljitettävyys oli kunnossa 71 %:ssa tarkastetuista myyntipisteistä, kun asiaa tarkastellaan jäljitettävyyden minimivaatimusten kautta. Jäljitettävyys oli tällä tavoin tarkastettuna kunnossa myös sen mansikkanäytteen osalta, joka laboratoriotestissä osoittautui ei-suomalaiseksi.

Tämä herättää pohtimaan jäljitettävyysasiakirjojen luotettavuutta. Tästä näkökulmasta täyttä varmuutta mansikan alkuperästä ei pelkkien asiakirjojen perusteella voida saada. Tämän vuoksi näytteenottoa on hyödyllistä käyttää valvonnassa sen varmistamiseksi, että toimija antaa kuluttajalle oikeaa tietoa mansikan alkuperästä.

Mansikkalaatikoiden tyhjentäminen myyntilaariin sekä kuljetuslaatikoiden hävittäminen ja uudelleen käyttö aiheuttaa haasteita alkuperän ja jäljitettävyyden tarkastamiseen. Marjanmyyntipisteiden kausityöntekijöillä on myös merkittävä rooli jäljitettävyyden säilyttämisessä, sillä usein he tekevät myyntikyltit ja kaatavat irtomansikat myyntitiskiin. Työntekijän on tiedettävä, mitä myyntipisteessä myydään. Toimijan on siis perehdytettävä jokainen myyntipisteen työntekijä jäljitettävyyteen osana omavalvontaan perehdytystä.

Isotooppien tutkimiseen perustuvaa laboratorioanalyysia käytetään yhtenä valvonnan menetelmänä myös tulevaisuudessa, erityisesti, jos herää epäily isomman erän alkuperästä. Yhdistettynä elintarvikkeista annettavien tietojen, pakkausmerkintöjen ja jäljitettävyysasiakirjojen tarkastamiseen sen avulla voidaan paljastaa alkuperämaaväärennöksiä ja kuluttajan harhaanjohtamista, jotka voivat olla petoksellista toimintaa. Suuressa mittakaavassa tällaisella toiminnalla on merkittävä vaikutus myös petoksellisella toiminnalla saatavaan taloudelliseen hyötyyn ja toisaalta rehellisesti toimivien yrittäjien toimeentuloon.

Mansikan maantieteellinen alkuperä ja jäljitettävyys 2024 -julkaisu on liitteenä (Liite 1) ja luettavissa verkkojulkaisuna osoitteessa: https://www.hel.fi/static/liitteet/kaupunkiymparisto/julkaisut/julkaisut/julkaisu-09-25.pdf