Lausuntopyyntö, alueellisen matkailijaveron toteuttaminen, valtiovarainministeriö

Kaupunginhallitus päättää antaa valtionvarainministeriölle seuraavan lausunnon:

Yleisiä näkemyksiä matkailijaverosta

Helsingin kaupunki suhtautuu avoimesti matkailijaveron jatkovalmisteluun edellyttäen, että seuraavat reunaehdot täyttyvät:

- Kunnan tulee saada itse vapaasti päättää mahdollisen veron käyttöönotosta ja sen suuruudesta lainsäädännössä asetetun vaihteluvälin puitteissa. Veron tulee olla aidosti matala. - Kaikkien mahdollisesta verosta kerättävien tuottojen tulee jäädä matkailijaveron keruukunnan käyttöön täysimääräisesti. Tämä on perusteltua, sillä kunnat vastaavat myös matkailusta aiheutuvista kuluista ja matkailun kannalta tarvittavista investoinneista paikallisiin palveluihin ja infrastruktuuriin.  - Veron piiriin tulee kuulua myös ne matkailijat, jotka majoittuvat lyhytaikaisesti vuokra-asunnoissa. - Veron keräys toteutetaan hallinnollisesti yksinkertaisesti ja kevyesti ilman yrityksille ja kunnille aiheutuvaa suurta hallinnollista taakkaa.

Jatkovalmistelussa on myös tärkeää arvioida laajasti veron ja sen käyttöönoton vaikutukset, erityisesti se, vaikuttaisiko vero matkailuun negatiivisesti. Lisäksi tulisi selvittää matkailijaveron mahdollisena vaihtoehtona ns. matkailijamaksua, ja arvioida hallinnollisessa muodossa onko se veroa toteuttamiskelpoisempi.

Elinkeinopoliittisesti suunnitteilla oleva vero on kaupungin näkökulmasta kuitenkin haasteellinen, sillä se voi vaikuttaa negatiivisesti niin Helsingin kuin koko Suomen kansainväliseen kilpailukykyyn ja vähentäisi Suomen houkuttelevuutta. Suomessa matkailun kehittämisen lähtökohtana on ollut kilpailukyvyn rakentaminen laadun, saavutettavuuden ja pitkäjänteisten investointien kautta. Matkailuvero voisi viedä kehitystä päinvastaiseen suuntaan, mikäli se johtaisi matkailun kallistumiseen ja hallinnollisen taakan kasvuun. Tässä taloustilanteessa on tarkoituksenmukaista edistää erityisesti toimenpiteitä, joilla koko maan kilpailukykyä voidaan vahvistaa. Näitä voisivat olla panostukset matkakohteiden ja yritysten TKI-tukiin, kestäviin infrastruktuuri- ja palveluinvestointeihin sekä sääntelyn yksinkertaistamiseen ja hallinnollisen taakan keventämiseen.

Kuntatalouden näkökulmasta matkailijavero voisi puolestaan luoda mahdollisuuden uudelle kuntien tulopohjan laajentamiselle.

Mahdollisia matkailuveroon liittyviä hyötyjä ja haittoja

Helsingin kaupunki näkee, että valmisteilla olevaan matkailijaveroon liittyy sekä hyötyjä että mahdollisia haittoja. Matkailijavero voi tarjota kunnille lisätuloja, joita voidaan käyttää erityisesti matkailuun kuten matkailuinfrastruktuurin (kuten tiet, julkinen liikenne), matkailumarkkinointiin, ympäristönsuojeluun, julkisten palvelujen tai alueen kehittämiseen kunnan itsensä päättämällä tavalla. Matkailijavero voi parhaimmillaan toimia välineenä säädellä tarvittaessa matkailijoiden määrää sekä ohjata matkailijoita vähemmän kuormittaviin tai kestävämpiin matkailuvaihtoehtoihin ja -kohteisiin. Toisaalta esimerkiksi Venetsiassa otettiin käyttöön päiväkävijöiden pääsymaksu (5 €–10 €) tavoitteena hillitä ruuhkaa ja päivävierailijoiden määrää, mutta tulokset osoittivat, että maksu ei juurikaan vähentänyt kokonaisvierailijoiden määrää, vaan turistivirta jatkui lähes ennallaan jopa maksupäivinä.

Mahdollisina haittoina kaupunki näkee muun muassa sen, että veron kerääminen ja valvonta voi muodostua hankalaksi ja byrokraattiseksi. Todennäköisesti käyttöönotto edellyttää myös järjestelmämuutoksia, jotka aiheuttavat uusia kuluja ja hallinnollista taakkaa sekä yrityksille että kunnille.

Matkailijaveron myötä korottuneet hinnat voivat vaikuttaa matkailijoiden päätökseen matkustaa tietylle alueelle, mikä puolestaan voi vähentää alueen matkailijoiden määrää, yritysten liikevaihtoa ja kannattavuutta, kunnan muita verotuloja sekä vaikuttaa työllisyyteen. Esimerkiksi Malediivien tapauksessa tutkimus osoittaa, että 10 %:n kasvu matkailuverossa on yhteydessä noin 5,4 % laskuun matkailijamäärissä, mikä viittaa siihen, että veron korotus voi vähentää kansainvälisten turistien saapumisia. Islannissa risteilyalusten vierailujen arvioitu käyntimäärän odotettiin vähenevän 80 aluksella matkailumaksun myötä. Maksu menee Islannissa kokonaisuutena valtiolle.

Matkailu Suomeen ja Suomessa on lähtökohtaisesti kallista moniin muihin maihin verrattuna ja uusi matkailuvero antaisi signaalin kuluttajille, yrityksille jne. matkailun kallistumisesta. Se voi heikentää myös kotimaanmatkailun hintakilpailukykyä, kun suomalaiset valitsevat kotimaan ja ulkomaan matkan välillä. Jos kerätystä verosta ei kohdenneta lainkaan matkailun haittojen ehkäisyyn ja matkailun kehittämiseen, voi sen kerääminen yritysten näkökulmasta tuntua epäoikeudenmukaiselta verrattuna muihin toimialoihin, joilla vastaavaa kohdennettua veroa ei ole.

Jos matkailijavero vaihtelee alueittain tai majoitusmuodoittain, se voi aiheuttaa epätasa-arvoa eri matkailijaryhmien ja yritysten välillä. Esimerkiksi korkeampien hotellihintojen alueilla matkailijat voivat joutua maksamaan enemmän kuin toisilla alueilla majoittuvat tai jos lyhytaikaisissa vuokra-asunnoissa majoittuvilta matkailijoilta ei kerätä veroa, on se hotelleille epätasa-arvoista kohtelua.

Veron kokeiluluonteisuus

Helsingin kaupunki pitää tärkeänä, että matkailijaveron käyttöönotossa edetään kokeilujen kautta, ensimmäisessä osiossa kirjatuin edellytyksin. Kokeilulla tulisi saada käsitys erityisesti veron hallinnollisesta keräämis- ja järjestämistavasta, yrityksille ja kunnille kohdistuvasta hallinnollisesta lisätaakasta sekä veron vaikutuksista, myös mahdollisista negatiivisista, matkailijamääriin, matkailutuloon ja yritysten kannattavuuteen.

Veron tavoite ja suuruus

Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan veron käyttöönottovaiheessa kertyvän tuoton tulee olla sijaintikunnilleen euromääräistä tulojen lisäystä, ja sitä ei saa vähentää voimaantulohetkellä kunnan muista tuloista eikä esimerkiksi koko kuntakentän valtionosuusrahoituksesta.

Sellainen kunta, jossa matkailu aiheuttaa merkittävästi enemmän haittaa (esim. kulumista ympäristölle, palvelupaineen kasvua pääasiassa kuntalaisille tarkoitetuissa palveluissa tai tarvetta rakentaa infraa kuten kulttuuriympäristökohteet, yleisöwc:t tms.) ja jossa ei ole sosiaalista hyväksyntää matkailulle, voitaisiin kerätyillä verolla tehdä ennakoitavia ja myös korjaavia toimenpiteitä. Esimerkiksi Norjassa kunnat, jotka saavat luvan ottaa käyttöön turistiveron, joutuvat laatimaan suunnitelman siitä, miten varat käytetään – ja mitä niillä on tarkoitus ratkaista.

Helsingin kaupunki katsoo, että kestävän matkailun edistäminen, joka mainitaan valmistelun keskeisenä tavoitteena, ei pääsääntöisesti ole yksin riittävä edellytys uuden veron käyttöönotolle. Kestävyys saavutetaan ensisijaisesti suunnittelun, yhteistyön, infrastruktuuri-investointien, osaamisen kehittämisen ja selkeiden pelisääntöjen kautta sekä kestävyyden periaatteita tukevalla toimintatavalla, ei niinkään lisäämällä kustannuksia vierailijoille ja paikallisille toimijoille. Esimerkiksi Helsingissä on laadittu ja käytössä kestävän matkailun sekä tarkempi sosiaalisen matkailijapaineen toimintamalli, joilla mahdollisia matkailun aiheuttamia haasteita pyritään ennakoimaan ja hallitsemaan. Matkailijaveron kerääminen voidaan kokea myös kestävyysperiaatteiden vastaiseksi. Kun veroa ei kerätä ovat matkailijat ja paikalliset tasavertaisia.

Veron soveltamisala

Helsingin kaupunki katsoo, että mahdollisen matkailijaveromallin osalta keskeistä on ratkaista, keneltä vero kerätään arvioiden sekä yritysten että matkailijoiden tasapuolinen kohtelu ja eri matkailijaryhmien mahdollisesti aiheuttama haittavaikutus. Matkailijaveron tulee koskea sekä ulkomaisia että kotimaisia matkustajia yhdenvertaisesti.

Yksinkertaisinta se on kerätä rekisteröidyissä majoitusliikkeissä majoittuvilta. Helsingissä oli vuonna 2024 noin 4,55 miljoonaa rekisteröityä yöpymistä. Tämä ei kuitenkaan ole tasa-arvoista, sillä selvitysten mukaan, suurimmat matkailun haittavaikutukset eivät aiheudu tästä matkailijaryhmästä. Koska Suomessa ei ole matkailijoiden lyhytaikaiseen vuokraustoimintaan liittyvää rekisteröintijärjestelmää, on tässä majoitusvaihtoehdossa majoittuvilta lähes mahdotonta kerätä veroa. Helsingissä oli vuonna 2024 noin 0,85 miljoona lyhytaikaista yöpymisistä vuokra-asunnoissa. Helsingin kaupunki näkee, että myös lyhytaikaisesti vuokra-asunnoissa majoittuvilta matkailijoita tulisi vero kerätä.

Matkakohteissa yövytään paljon myös sukulaisten ja ystävien luona ja näiden yöpyjien verottaminen ei ole mahdollista. Helsingissä oli vuonna 2024 arviolta 6,9 miljoonaa vierailijoiden yöpymistä sukulaisten ja ystävien luona. Joissakin kohteissa päiväkävijät ml. tapahtumissa kävijät ovat merkittävä ryhmä. Helsingissä päivävierailijoita on vuodessa noin 3 miljoonaa. Tältä ryhmältä matkailijaveroa ei voida periä.

Helsingin kaupunki ei näe tarpeellisena lisätä uutta veroa laivaliikenteen matkustajille. Helsingin Satama kerää jo nykyisellään sekä matkustajamaksuja että alusmaksuja varustamoilta. Helsingissä vieraili 138 675 kansainvälistä risteilymatkailijaa vuonna 2024. Heistä pääosa on päiväkäynnillä, osa yöpyy laivalla ja osa myös lähtösatamissa ennen ja/tai jälkeen risteilyn. Lisäksi linjaliikenteen matkustajia oli 9,37 miljoonaa. Malleilla, missä veroa ei kerätä, mutta rajoitetaan alusten käyntimääriä, on saavutettu parempia tuloksia. Helsingin kaupunki ei näe tarvetta kohdentaa veroa myöskään vierasvenesatamien vierailijoille.

Veron alueellinen soveltaminen

Mikäli tällainen vero lainsäädännöllä mahdollistettaisiin, tulisi Helsingin kaupungin mukaan päätäntävalta sen käyttöönotosta olla kunnilla. Valtakunnallisesti kerättävänä tämän tyyppinen vero ei vaikuta kannatettavalta, koska silloin verohyödyt eivät mitä todennäköisimmin kohdentuisi oikeudenmukaisesti.

Mahdollinen vero tulisi kohdistaa koko kunnan alueelle, sillä hallinta ja valvonta ei ole mahdollista alueellisesti.

Veron keräämisen sesonkiaikaisuus ei ole kannatettavaa, sillä se lisää sekä kuntien että yritysten hallinnollista taakkaa. Maailmalla on malleja, missä veroa on kerätty sesonkiluonteisesti ja suurtapahtumien aikaan, esimerkkinä Toronto.

Veron keräämisen peruslähtökohtien tulisi olla kaikille kunnille samat. Näitä ovat mm. alueellinen soveltaminen, erityyppiset majoitukset, ajallisuus ja eri verotasot. Kunnan tulisi voida itse päättää veron käyttöönotosta.

Verovelvolliset, verotusmenettely ja veronkanto

Maissa, joissa matkailijaveroa tai matkailijamaksua kerätään, on käytössä muun muassa seuraavia tapoja:

- Matkailijat maksavat veron suoraan majoituspaikalle, kuten hotellille tai majatalolle. Paikan omistaja tai ylläpitäjä maksaa kerätyt verotulot viranomaisille.  - Matkailijavero lisätään suoraan majoituksen hintaan, ja se näkyy asiakkaalle loppulaskussa. Matkailijat maksavat veron yhdessä majoituksen hinnan kanssa. - Joissain tapauksissa matkailijavero voidaan maksaa erikseen matkailupaikan ulkopuolella, esimerkiksi verkkosivujen tai matkanjärjestäjien kautta. - Jos matkailijat varaavat majoituksen verkon kautta (esimerkiksi Booking.com, Airbnb), alustan tarjoaja voi kerätä veron osana varausta ja siirtää sen viranomaisille.

Jos matkailijavero otetaan käyttöön, tulisi Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan veroa kerätä niin rekisteröidyissä majoitusliikkeissä majoittujilta kuin lyhytaikaisesti vuokra-asunnoissa majoittuvilta, jolloin tulisi myös ottaa käyttöön valtakunnallinen lyhytaikaista majoitusta tarjoavien vuokra-asuntokohteiden rekisteröintijärjestelmä.

Matkailun alueellinen merkitys ja alueellisen matkailijaveron taloudelliset vaikutukset

Matkailulla on kasvavana palvelu- ja vientialan jo nykyisellään paljon taloudellisia vaikutuksia kunnille. Se tuottaa kerrannaisvaikutuksia muillekin aloille, kuten palvelu- ja tapahtumatarjontaan (kaupat, ravintolat, museot, ym.), katukuvaan ja keskustojen elinvoimaan. Vuonna 2024 Helsingin matkailun kokonaiskysyntä (matkailutulo) oli 1,5 mrd. euroa ja matkailun kokonaisvaikutukset 2,45 mrd. euroa. Vuonna 2018 kunnallisverotuloja matkailun ansiosta työllistyneistä kertyi noin 37 miljoonaa euroa. Lisäksi Helsingin kautta kulkeneiden laivamatkailijoiden kulutuksen arvioidaan olevan yhteensä 940 miljoonaa euroa. Kansainvälisten risteilymatkustajien kokonaisvaikutuksen arvioitiin vuonna 2024 olevan 19,2 miljoonaa euroa. Matkailutoimialat työllistävät merkittävästi. Helsingissä lähes 30 000 henkilöä työllistyy matkailutoimialoilla yli 8000 toimipaikassa.

Matkailun merkitys monipuolisten liikenneyhteyksien ylläpitäjänä on esimerkiksi vientiyritysten näkökulmasta keskeinen, ja matkailu kasvattaa myös kaupungin kansainvälistä tunnettuutta investointien, uusien yritysten ja osaavan työvoiman näkökulmasta

Helsingin kaupungin näkemyksen mukaan matkailuveron vaikutus kunnan talouteen, matkailijamääriin ja vetovoimaan ei aina ole yksiselitteinen tai pelkästään negatiivinen tai positiivinen. Sen vaikutus riippuu veron suuruudesta ja rakenteesta, kohteen kilpailutilanteesta, matkailijoiden hintajoustosta ja siitä, miten verotuotto käytetään.

Helsinkiläisistä matkailualojen yrityksistä (Matkailun neuvoa-antava työryhmä, Helsingin tekijät -verkoston ja MaRa ry) pääosa ei kannata matkailijaveron käyttöönottoa, sillä vaikutukset yritysten toimintaan nähdään negatiivisina muun muassa hallinnollisen taakan, lisäkustannusten ja eriarvoisena kohteluna verrattuna lyhytaikaista majoitusta vuokra-asunnoissa tarjoavien kanssa. Kun matkailuvero lisätään majoituspalveluiden hintaan, yritykset joutuvat korottamaan hintojaan, mikä voi heikentää niiden kilpailukykyä kansainvälisessä vertailussa.

Matkailuyritysten ja palveluiden verotus on Suomessa jo nykyisellään suhteellisen korkea, ja matkailuvero heikentäisi kilpailukykyä verrattuna alueisiin, joissa vero on kevyempi tai sitä ei ole lainkaan. Matkailutoimialan yritykset maksavat eri alv-verokantoja (25,5 %, 13,5 %, 10 %), jotka monilta osin ovat jo korkeampia kuin esim. kilpailijamaissa ja -kaupungeissa. Muun muassa Suomessa majoituksen arvonlisävero on EU:n toiseksi korkein. Lisäksi osa matkatoimistoista maksaa palveluistaan marginaaliveroa. Matkailutoimialan yritykset maksavat myös muun muassa alkoholiveroa, sähköveroa, kiinteistöveroa, polttoaineveroa, auto- ja ajoneuvoveroa sekä jätehuolto- ja vesimaksuja.

Vuonna 2025 toteutetun asukaskyselyn mukaan helsinkiläiset suhtautuvat yleisesti myönteisesti matkailuun ja sen kehittämiseen. Tietoa asukkaiden suhtautumisesta valmisteilla olevaan veroon ei ole tiedossa.

Valtiovarainministeriö pyytää kommentteja ja näkemyksiä alueellisen matkailijaveron valmistelua varten 25.1.2026 mennessä. Hallintosäännön 19 luvun 5 §:n mukaan kaupungin lausunnot ulkopuoliselle antaa kaupunginhallitus.

Pääministeri Petteri Orpon hallitus on kevään 2025 puoliväliriihessä päättänyt Itäisen ja Pohjoisen Suomen ohjelmien strategisten toimenpiteiden käynnistämisestä. Osana tätä hallitus on päättänyt, että alueellisena kokeiluna toteutetaan lakiin perustuva matkailuvero eli matkailijamaksu toteuttamisedellytysten selvittämisen jälkeen. Matkailijaverolla tarkoitetaan yleensä lyhytaikaisen majoittumisen yhteydessä maksettavaa veroa tai maksua. Vastaavia majoittumiseen liittyviä ja matkailijoilta kerättäviä maksuja tai veroja on käytössä monissa Euroopan unionin jäsenmaissa. Suomessa alueellinen matkailijavero olisi perustuslailliselta luonteeltaan vero, koska se ei ole korvaus tietystä palvelusta tai edusta ja se on maksajalleen pakollinen. Perustuslain 81 §:n mukaan verosta on säädettävä lailla, joka sisältää säännökset verovelvollisuuden ja veron suuruuden perusteista sekä verovelvollisen oikeusturvasta. Lailla säätämisen vaatimus koskee myös kokeiluluonteista veroa. Alueellisen matkailijaveron kokeilu edellyttää siis uuden verolainsäädännön valmistelua kuten myös sitä, että veron kantamiselle luodaan tekninen järjestelmä.

Kuulemisen kautta valtiovarainministeriö kartoittaa etenkin kuntien ja matkailualan sidosryhmien näkemyksiä siitä, minkälaisia tavoitteita alueelliselle matkailijaverolle voidaan asettaa ja minkälainen veromalli toteuttaisi parhaiten tavoitteita. Kuulemisen tarkoituksena on myös muodostaa käsitys siitä, miten laajasti matkailijaveron käyttöönotosta ollaan kiinnostuneita sekä minkälaisia muita näkökulmia alueellisen matkailijaveron käyttöönottoon liittyy.

Lausunto on valmisteltu kaupunginkansliassa yhteistyössä elinkeino-osaston ja talous- ja suunnitteluosaston kanssa.

This decision was published on 03.02.2026

MUUTOKSENHAKUKIELTO

Tähän päätökseen ei saa hakea muutosta, koska päätös koskee asian valmistelua tai täytäntöönpanoa.

Sovellettava lainkohta: Kuntalaki 136 §