Vahingonkorvaus, esinevahinko, 4.12.2025

Hallintopäällikkö päätti hylätä ********** (myöhemmin hakija) vahingonkorvausvaatimuksen, joka on liittynyt lapsen koulussa rikkoutuneisiin silmälaseihin.

Toimivalta

Helsingin kaupungin hallintosäännön 14. luku koskee toimialojen johtavien viranhaltijoiden yleistä toimivaltaa. 14 luvun 1 § 2 momentin 3 kohdan mukaan ellei toimivallasta ole muutoin säädetty tai määrätty, toimialajohtaja päättää tai hyväksyy perusteet ja rajat, joiden mukaan viranhaltija päättää vahingonkorvauksesta silloin, kun kaupunki on toimialaa koskevissa asioissa korvausvelvollinen, taikka vahingon korvaaminen katsotaan kohtuulliseksi.

Kasvatuksen ja koulutuksen toimialajohtaja on 9.4.2025 (§ 43) päätöksellään delegoinut asiaan liittyvää toimivaltaa hallintopäällikölle. Päätöksen mukaan hallintopäällikkö päättää vahingonkorvauksesta Stadin ammatti- ja aikuisopisto pois lukien silloin, kun kaupunki on toimialaa koskevissa asioissa korvausvelvollinen, taikka vahingon korvaaminen katsotaan kohtuulliseksi ja haettava määrä on enintään 5000 euroa.

Hakemus

Hakija on esittänyt 15.12.2025 Helsingin kaupungin kirjaamoon saapuneessa vahingonkorvausvaatimuksessa 90 euron suuruisen korvausvaatimuksen. Korvausvaatimus on koskenut hakijan lapsen silmälaseja, jotka ovat rikkoutuneet koulussa.

Hakija kertoo 4.12.2025 koulussa sattuneesta tilanteesta. Hakijan mukaan hänen lapsensa oli leikkinyt koulussa toisen lapsen kanssa. Toinen lapsi oli repäissyt silmälasit hakijan lapsen päästä. Tilanteen seurauksena hakijan lapsen silmälasit olivat menneet rikki.

Asian selvittäminen ja ratkaisu

Asiaa koskevan koulun rehtori on antanut 10.2.2026 selvityksensä asiasta. Rehtori on selvityksessään vahvistanut hakemuksessa kerrotun vahinkotapahtuman. Saadun selvityksen mukaan hakijan lapsen ja toisen lapsen välille oli tullut sanaharkkaa välitunnilla sattuneesta tilanteesta. Toinen lapsi oli yllättäen napannut hakijan lapsen silmälasit, ja vääntänyt ne keskeltä rikki. Hakijan lapsi ja toinen lapsi olivat olleet eteistilassa riisumassa takkejaan, kun kuvattu tilanne oli tapahtunut.

Selvityksen mukaan aikuisia oli tuolloin paikalla ja he olivat lasten välittömässä läheisyydessä. Oppilaiden valvonta on selvityksen mukaan toteutunut kyseisessä tilanteessa tavanomaiseen tapaan. Selvityksessä korostetaan, että tilanne oli täysin yllättävä eikä siihen ollut mahdollista reagoida. Selvityksessä korostetaan, että lasten välistä tilannetta oli lisäksi yritetty rauhoitella ja selvittää ennen vahinkotapahtuman sattumista.

Korvausvelvollisuuden syntyminen vaatii lähtökohtaisesti vastuuperusteen, muutoin vahinko jää vahingonkärsijän kannettavaksi. Vahingonkorvauslain (412/1974) 2 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan joka tahallisesti tai tuottamuksesta aiheuttaa toiselle vahingon, on velvollinen korvaamaan sen. Saman lain 3 luvun 1 §:n 1 momentin mukaan työnantaja on velvollinen korvaamaan vahingon, jonka työntekijä virheellään tai laiminlyönnillään työssä aiheuttaa. Saman pykälän 2 momentin mukaan työnantajan vastuu koskee myös julkisyhteisöä, kun vahinko on aiheutunut sellaisen yhteisön työntekijän tai yhteisöön virkasuhteessa tai siihen verrattavissa palvelussuhteessa olevan henkilön virheestä tai laiminlyönnistä toiminnassa, jota ei ole pidettävä julkisen vallan käyttämisenä.

Vahingonkorvauslain 5 luvun 5 §:n mukaan esinevahinkona on korvattava esineen korjauskustannukset ja vahingosta aiheutuneet muut kulut sekä arvonalennus taikka tuhoutuneen tai hukatun esineen arvo.

Asiassa ei ole ilmennyt, että vahinko olisi aiheutunut Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialan työntekijän tai viranhaltijan työssä tapahtuneesta virheestä tai laiminlyönnistä. Vahinko ei ole myöskään aiheutunut siitä, että Helsingin kaupunki työnantajana olisi rikkonut tai laiminlyönyt työsuhteesta tai työsopimuslaista johtuvia velvollisuuksiaan (Työsopimuslaki, 12 luku 1 §:n 1 momentti). Vahinko on aiheutunut toisen oppilaan moitittavasta toiminnasta. Helsingin kaupungin kasvatuksen ja koulutuksen toimialalla ei ole asiassa korvausvelvollisuutta vahingonkorvauslain eikä työsopimuslain nojalla. Vahingonkorvausvaatimus on hylättävä.