Valtuustoaloite, itsemurhien ehkäisy osaksi kaupunkisuunnittelua Helsingissä

Kaupunkiympäristölautakunta antoi kaupunginhallitukselle seuraavan lausunnon:

Valtuutettu Silja Borgarsdóttir Sandelinin ja 28 muun valtuutetun valtuustoaloitteessa esitetään, että kaupunkiympäristön toimiala valmistelee ohjelman tai toimintamallin itsemurhien ehkäisemiksi kaupunki- ja rakennetun ympäristön suunnittelussa.

Rakennettu ympäristö itsemurhien ehkäisyssä

Itsemurhien ehkäisy on monitasoinen yhteiskunnallinen kysymys, johon vaikuttavat elämäntilanne, mielenterveys, sosiaaliset suhteet, avun saatavuus ja kyky tunnistaa hädässä olevat ihmiset. Rakennetulla ympäristöllä on tässä rajallinen mutta tärkeä rooli: parhaimmillaan se tarjoaa turvallisuutta ja mielekkäitä kohtaamisia osana laajempaa selviytymistä tukevaa kokonaisuutta. Vastuu ehkäisystä kuuluu koko yhteiskunnalle. Ratkaisevaa on, että hätä tunnistetaan, apua on saatavilla ja kriisissä oleva kohdataan oikea-aikaisesti.

Rakennetun ympäristön vaikutus on rajallinen ja pääosin epäsuora. Suorimmillaan se syntyy tunnetuissa riskipaikoissa, joissa fyysisillä ratkaisuilla estetään putoamista, rajoitetaan pääsyä vaarallisille alueille ja vaikeutetaan hengenvaarallisen teon toteuttamista. Hyvä ja turvallinen kaupunki ei kuitenkaan koostu vain aidoista, kaiteista ja valvonnasta, vaan myös valaistuksesta, avoimista näkymistä, esteettömyydestä, kaupunkivihreästä, kunnossapidosta, laadukkaasta arkkitehtuurista, kohtaamispaikoista ja asukkaiden osallistumisesta. Näillä tuetaan hyvinvointia, vähennetään turvattomuutta ja vahvistetaan yhteisöllisyyttä.

Itsemurhien ehkäisyä ja mielenterveyttä käsitellään osana laajempaa Helsingin kaupungin hyvinvointisuunnitelmaa ja kaupunkitasoista hyvinvointityötä. Helsingin kaupungilla ei ole erillistä itsemurhien ehkäisyohjelmaa. Mikäli Helsingin kaupunki laatii tulevaisuudessa itsemurhien ehkäisyohjelman, kaupunkiympäristön suunnittelun mahdollisuudet ja keinot itsemurhien ehkäisemiseksi ovat ilmeinen osa ohjelmaa.

Itsemurhien ehkäisy sisältyy jatkossakin normaaliin, turvallisen kaupunkiympäristön suunnittelun toimintamalliin. Riskejä arvioidaan asemakaavoituksessa, katu- ja puistohankkeissa, valaistuksen suunnittelussa, rakennussuunnittelussa, kunnossapidossa ja olemassa olevien riskipaikkojen tarkastelussa. Rakennusvalvonta huolehtii omalta osaltaan rakentamissäädösten mukaisten turvallisuusvaatimusten toteutumisesta rakennushankkeissa.

Turvallisuus suunnittelun lähtökohtana

Suomen kansallinen mielenterveysstrategia 2020–2030 nostaa esiin itsemurhariskin huomioimisen kaupunki- ja ympäristösuunnittelussa. Rakennusten, siltojen, junaratojen ja muiden liikenneväylien suunnittelussa tulee arvioida turvallisuutta ja riskejä.

Rakennetussa ympäristössä voidaan vähentää konkreettisia riskejä estämällä putoamisia, rajoittamalla pääsyä rata- ja liikennealueille sekä suunnittelemalla rakenteet ilman kiipeämis- tai hyppäämismahdollisuuksia. Hyvin hoidettu, esteetön ja kauniisti valaistu kaupunkitila vahvistaa turvallisuuden tunnetta, osallisuutta ja kokemusta siitä, että kaupunki kuuluu kaikille. Turvalliset kadut, puistot, sillat ja rakennukset eivät yksin ratkaise itsetuhoisuutta, mutta vähentävät vaarallisia tilanteita ja vaikeuttavat hengenvaarallisten tekojen toteuttamista. Ympäristö- ja kaupunkisuunnittelu ei kuitenkaan voi korvata mielenterveys- ja kriisipalveluja, varhaista puuttumista tai sosiaalista tukea.

Viestinnällä ja sosiaalisella medialla on iso rooli siinä, miten kaupunkiympäristössä tapahtuneista itsemurhista uutisoidaan. Somen alustoilla voidaan tunnistaa itsemurhiin rohkaiseva sisältö ja luoda ohjausjärjestelmä itsemurhavaarassa oleville.

Rakennetun ympäristön suoraviivaisin merkitys liittyy fyysiseen turvallisuuteen. Puistojen, katujen, siltojen, pysäköintilaitosten ja muiden rakenteiden tulee olla turvallisia myös ennakoimattomassa käytössä. Kaiteiden korkeus, putoamisen estäminen, kulkureittien selkeys ja pääsyn rajoittaminen vähentävät sekä tapaturmia että itsetuhoisia tekoja.

Hengenvaarallisten tekojen vaikeuttaminen on tehokas ehkäisyn keino, kuten esteet tiedetyille hyppypaikoille, rata-alueille pääsyn estäminen ja vaarallisten rakenteiden muuttaminen. Itsetuhoisuus voi olla voimakas mutta lyhytaikainen tunne, joten turvallisuusratkaisut antavat kriisissä olevalle lisää aikaa hakea apua tai kohdata toinen ihminen. Ehkäisyä ei pidä toteuttaa leimaavasti. Kaiteiden korottaminen ja rata-alueiden aitaaminen on helpompi perustella, kun ne parantavat kaikkien käyttäjien turvallisuutta.

Riskipaikat ja hienovarainen puuttuminen

Riskien arviointi on osa kaupunkiympäristön toimialan normaalia turvallisuus- ja hyvinvointivaikutusten arviointia. Toimiala yhdessä sosiaali- ja terveys- ja pelastustoimialan, rakennusten omistajien, poliisin ja järjestöjen kanssa voi tunnistaa riskipaikkoja ja arvioida ratkaisuja. Näin on toimittu eräissä hanketyypeissä pitkään, ja tätä toimintatapaa on mahdollista laajentaa.

Helsingissä kiinnitetään erityistä huomiota paikkoihin, joissa on tapahtunut useita itsemurhia tai -yrityksiä lyhyessä ajassa, kuten liikennealueisiin, siltoihin ja rakennuksiin.

Turvallisuus otetaan huomioon jo suunnitteluvaiheessa. Esimerkiksi asuntolatyyppisissä rakennuksissa kattoterassin kaide voidaan korvata korkeammalla lasiseinällä tavalla, joka ei erotu ympäristöstä negatiivisesti. Muita suunnitteluratkaisuja ovat esimerkiksi suojakaiteet, turvaverkot, kulun rajoittaminen, valvonta, valaistus ja muutokset näkymissä.

Riskipaikkojen käsittely vaatii hienovaraisuutta, ja vaarasta poikkeavasti kertovat kyltit voivat vahingossa korostaa riskipaikkaa. Siksi tulee ensisijaisesti käyttää ympäristöön sulautuvia ratkaisuja ja tarvittaessa yleisesti käytössä olevia varoituskylttejä. Avunhakemiseen ohjaava viestintä voi tulla joskus kyseeseen, mutta sen suunnittelussa tulee käyttää mielenterveysalan, viestinnän ja kokemusasiantuntijoiden osaamista.

Valaistus, kasvillisuus ja koettu turvallisuus

Valaistus vaikuttaa merkittävästi koettuun turvallisuuteen pimeällä. Hyvä valaistus ei tarkoita mahdollisimman voimakasta valoa, vaan kokonaisuutta, jossa huomioidaan kulkureitit, sisäänkäynnit, risteykset, kasvillisuus ja näkymät. Päämääränä on, että ihminen hahmottaa ympäristönsä ja näkee muut käyttäjät. Vaikka valaistuksen vaikutuksesta itsetuhoiseen käyttäytymiseen on vaikea tehdä yksiselitteisiä johtopäätöksiä, hyvin valaistu ja helposti hahmotettava ympäristö voi vähentää eristäytyneisyyttä ja helpottaa liikkumista.

Kaupunkivihreällä on myös merkitystä. Hyvin hoidettu ympäristö vahvistaa kokemusta siitä, että asukkaista välitetään, ja puistot tarjoavat paikkoja rauhoittumiselle ja palautumiselle. Tutkimusten mukaan viheralueet tukevat mielenterveyttä, ja puutarhaterapiaa käytetään mielen järkyttyä yhtenä hoitomuotona.

Yhteisöllinen ja osallistava kaupunkitila

Rakennettu ympäristö vaikuttaa kokemukseen yhteisöön kuulumisesta. Esteetön, helposti lähestyttävä ja eri käyttäjäryhmät huomioiva ympäristö vahvistaa osallisuutta, kun taas huonosti hoidettu tai torjuva ympäristö lisää turvattomuutta ja ulkopuolisuutta. Yhteisöllisyyttä tuetaan laadukkailla julkisilla tiloilla, asukastiloilla, yhteisillä pihoilla, käveltävyydellä, puistoilla ja vapaa-ajan palveluilla. Kirjastot, liikuntapaikat ja muut kohtaamisen paikat tarjoavat sosiaalisia kontakteja ilman, että avun hakeminen on toiminnan ensisijainen tarkoitus.

Osallistavalla suunnittelulla on merkitystä. Kun asukkaat voivat vaikuttaa lähiympäristöönsä, kokemus toimijuudesta ja arvostuksesta vahvistuu. Esimerkiksi kesäkadut, puistojen kehittäminen ja kaupunkitilan kokeilut vahvistavat yhteisöllisyyttä.

Lasten ja lapsiperheiden näkökulma on erityisen tärkeä. Turvalliset leikki- ja oleskelupaikat sekä arkea helpottava ympäristö vahvistavat lasten kokemusta yhteisöön kuulumisesta. Tämä ei yksin ehkäise myöhempiä mielenterveyden kriisejä, mutta se on osa laajempaa hyvinvoinnin perustaa.

Rakennussuunnittelu ja toimintamallit

Rakennusten yleisen käyttöturvallisuuden suunnitteluun sisältyy myös itsemurhien ehkäisy. Kaiteiden, parvekkeiden, kattoterassien, porrashuoneiden, pysäköintilaitosten ja muiden korkeiden tai suljettujen tilojen riskejä arvioidaan jo suunnitteluvaiheessa. Kameravalvonta voi joissakin kohteissa täydentää turvallisuutta, mutta ei saa korvata rakenteellisia ratkaisuja tai ihmisten välistä tukea. Ensisijaisesti tilat tulisi suunnitella avoimiksi, helposti hahmotettaviksi ja luontevasti valvottaviksi.

Turvallisuus syntyy usein eri toimijoiden yhteistyönä. Kaupunkiympäristön toimialan, suunnittelijoiden, kiinteistönomistajien, liikennetoimijoiden ja muiden viranomaisten välinen yhteistyö auttaa tunnistamaan riskit ajoissa. Hankesuunnittelussa, rakennuslupavaiheessa ja muutossuunnittelussa arvioidaan luontevasti turvallisuutta parantavia ratkaisuja, kuten kaiteita, kulun rajoittamista, valaistusta, näkyvyyttä ja valvontaa.

Lausunto on laadittu laajasti yhteistyössä kaupunkiympäristön toimialan eri palveluissa ja palvelukokonaisuuksissa.