Valtuustoaloite, iäkkäiden liikkumisen tuen parantaminen
Ledamoten Maija Karhunens motion om bättre stöd för rörlighet för äldre
Beslutsförslag
Stadsfullmäktige betraktar motionen som slutbehandlad.
Föredragandens motiveringar
Ledamoten Maija Karhunen och 25 andra ledamöter föreslår i sin motion att stödet för rörlighet för äldre förbättras genom att staden höjer antalet beviljade resor och överväger att höja inkomstgränserna. Motionen finns som bilaga 1.
Stöd för rörlighet enligt socialvårdslagen och lagen om funktionshinderservice
Stödet för rörlighet enligt socialvårdslagen (1301/2014) är en anslagsbunden förmån och beror på prövning. Enligt 23 § i socialvårdslagen ska service som stöder rörligheten ordnas för personer som inte klarar av att självständigt använda allmänna trafikmedel på grund av sjukdom, skada eller av någon annan liknande funktionsnedsättande orsak och som behöver service för att kunna uträtta ärenden eller på grund av något annat behov som hör till det dagliga livet. Enligt lagen är en tillgänglig och fungerande allmän kollektivtrafik inklusive anrops- och servicetrafik det främsta sättet att ordna sådan rörlighet som lämpar sig för alla.
När man ansöker om stödet bedöms stödbehovet utifrån sökandens livssituation, livsmiljö och de funktionsbegränsningar som funktionsnedsättningen eller sjukdomen medför. Beslutet fattas alltid utgående från personens situation som helhet. Då tas även hänsyn till personens ekonomiska möjligheter att ordna sin rörlighet på andra sätt. År 2025 uppgick de totala kostnaderna för stödet för rörlighet enligt socialvårdslagen till cirka 2,07 miljoner euro och stöd beviljades till 1 263 personer.
Det konstateras i motionen att många äldre invånare i Helsingfors kan komma att ansöka om stöd som de behöver för rörlighet med stöd av lagen om funktionshinderservice, även om försämringen av deras funktionsförmåga berodde på normalt åldrande. Enligt 2 § i lagen om funktionshinderservice (675/2023) ordnas service med stöd av lagen för sådana personer med funktionsnedsättning vars nödvändiga behov av hjälp och stöd som beror på en begränsning i funktionsförmågan avviker från det behov av hjälp och stöd som vanligen hänför sig till det aktuella livsskedet. Enligt 28 § i lagen om funktionshinderservice har en person med funktionsnedsättning rätt att få sådant skäligt stöd för rörligheten som personen behöver, om personen har särskilda svårigheter att röra sig och inte självständigt kan anlita offentlig kollektivtrafik utan oskäligt stora svårigheter. Även stödet för rörlighet enligt lagen om funktionshinderservice ordnas i första hand genom tillgänglig kollektivtrafik.
Antal resor med färdtjänsten
Det konstateras i motionen att Helsingfors beviljar ett mindre antal resor med färdtjänsten än de övriga välfärdsområdena. I Helsingfors kan högst sex (6) enkelresor med färdtjänsten beviljas i månaden i enlighet med socialvårdslagen. För utlåtandet jämfördes Helsingfors med sju välfärdsområden (Vanda och Kervo, Mellersta Nyland, Västra Nyland, Östra Nyland, Egentliga Finland, Birkaland och Norra Österbotten). I alla dessa välfärdsområden beviljas färdtjänster endast till personer som inte kan använda kollektivtrafiken utan stora svårigheter. I följande jämförelse avses med resa en enkelresa.
Enligt jämförelsen kan förutom Helsingfors också ett annat välfärdsområde bevilja högst sex (6) enkelresor med färdtjänsten i månaden. Fyra välfärdsområden kan bevilja högst åtta (8) resor i månaden. Två av dessa områden kan halvera antalet resor om personen bor i ett serviceboende med heldygnsomsorg. Ett av dessa områden kan halvera antalet resor om personens familj har ett fordon som en familjemedlem kan använda. Ett välfärdsområde kan bevilja högst tio (10) resor i månaden, men till en person som bor i ett långvarigt serviceboende med heldygnsomsorg kan högst fyra (4) resor i månaden beviljas. Ett välfärdsområde kan bevilja högst 12 resor i månaden, men om det är möjligt för kunden att använda servicetrafik eller en närbuss kan högst fyra (4) resor i månaden beviljas.
I motionen konstateras att de föreslagna ändringarna skulle leda till att äldre i Helsingfors fick en mer jämlik ställning jämfört med äldre i andra välfärdsområden. Stadsstyrelsen konstaterar att detta inte nödvändigtvis är fallet eftersom de olika välfärdsområdena beviljar olika antal resor och har olika grunder för minskningen av resantalet. Att ändra antalet resor inom ett område gör inte helheten mer jämlik som sådan. Antalet resor måste dessutom relateras till tillgången till kollektivtrafik och dess tillgänglighet. I Helsingfors har kollektivtrafiken ett tätt servicenätverk och ett omfattande utbud av tillgängliga förbindelser för uträttande av dagliga ärenden.
Inkomst- och förmögenhetsgränser
I Helsingfors är inkomst- och förmögenhetsgränserna för stödet för rörlighet enligt socialvårdslagen högre än i de välfärdsområden som ingick i jämförelsen. Social- och hälsovårdsnämnden fattade det senaste beslutet om inkomstgränserna 16.6.2015 (§ 217) och om förmögenhetsgränserna 1.3.2016 (§ 43).
Inkomstgränserna för stödet för rörlighet i enlighet med socialvårdslagen har senaste gång granskats i Helsingfors för elva år sedan. Nämnden uppmanar sektorn att se över inkomstgränserna minst vart femte år. Nämnden anser att det är viktigt att sektorn aktivt följer upp att inkomstgränserna är på en ändamålsenlig nivå.
Bedömning av konsekvenserna för hälsa och välbefinnande
Service som stöder rörligheten enligt socialvårdslagen ordnas för att stöda personer som inte klarar av att självständigt använda allmänna trafikmedel på grund av en funktionsnedsättande orsak för att de bland annat ska kunna uträtta ärenden och ha fritidsintressen. Antalet beviljade resor påverkar användningen av tjänster och basservice samt upprätthållandet av sociala kontakter, särskilt i de områden där den tillgängliga kollektivtrafiken inte har tillräcklig kapacitet.
Servicehelheterna följer upp i vilken mån de nuvarande tjänsterna motsvarar äldre personers behov som helhet och bedömer eventuella framtida ändringsbehov. Nämnden uppmanar sektorn att särskilt följa upp hur tjänsten tillgodoser behoven när det gäller att förebygga ensamhet och utslagning bland äldre samt att främja deras möjlighet att bo kvar hemma och röra sig på ett säkert sätt. Nämnden uppmanar sektorn att aktivt erbjuda tjänsten till målgruppen. Genom tjänster som stöder rörligheten enligt lagen om funktionshinderservice säkerställs de tjänster som omfattas av den subjektiva rätten för personer i utsatt ställning.
Enligt 30 kap. 11 § 4 mom. i förvaltningsstadgan ska stadsfullmäktige behandla svaret på en motion som undertecknats av minst 25 ledamöter. Stadsstyrelsens svar ska föreläggas stadsfullmäktige inom åtta månader från att motionen väckts.
Kaupunginhallitus 21.09.2026 § 657
Päätös
Kaupunginhallitus esitti kaupunginvaltuustolle seuraavaa:
Kaupunginvaltuusto katsoo aloitteen loppuun käsitellyksi.
Käsittely
21.09.2026 Esittelijän ehdotuksesta poiketen
Vastaehdotus:
Mia Haglund: Kappaleesta 10 poistetaan virke: "Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta ei harkitse tulo- tai
varallisuusrajojen korottamista."
Kannattaja: Suvi Pulkkinen
äänestys
JAA-ehdotus: Esityksen mukaan
EI-ehdotus: Mia Haglundin vastaehdotuksen mukaisesti muutettuna
Jaa-äänet: 3
Otto Meri, Sari Sarkomaa, Maarit Vierunen
Ei-äänet: 11
Paavo Arhinmäki, Riina Bhatia, Elisa Gebhard, Mia Haglund, Shawn Huff, Ville Jalovaara, Silvia Modig, Suvi Pulkkinen, Dimitri Qvintus, Marcus Rantala, Niilo Toivonen
Poissa: 1
Maaret Castrén
Kaupunginhallitus hyväksyi Mia Haglundin vastaehdotuksen äänin 3 - 11 (1 poissa).
14.09.2026 Pöydälle
Esittelijä
Lisätiedot
Jan Ihatsu, kaupunginsihteeri
puhelin: 09 310 36276, jan.ihatsu@hel.fi
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta 25.08.2026 § 182
Lausunto
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta päätti antaa kaupunginhallitukselle esittelijän ehdotuksesta poiketen valtuutettu Maija Karhusen ja 25 muun valtuutetun iäkkäiden liikkumisen tuen parantamista koskevasta valtuustoaloitteesta seuraavan lausunnon:
”Aloitteessa esitetään, että iäkkäiden liikkumisen tukea tulisi parantaa lisäämällä myönnettävien matkojen määrää ja tarkastelemalla tulorajojen korottamista. Sosiaali- ja terveydenhuollon sekä pelastustoimen rahoitus muodostuu valtiolta saatavasta yleiskatteellisesta rahoituksesta, asiakasmaksutuloista ja valtionkorvauksista. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta korostaa, että kaikki toimialan, pelastustoimen ja HUS-kuntayhtymän menot ja kustannuksia kasvattavat muutokset on rahoitettava tällä rahoituspohjalla. Sosiaalihuoltolain mukaiseen liikkumisen tukeen ei ole varattu lisämäärärahaa eikä sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta näin ollen kannata aloitteessa esitettyjä muutoksia.
Sosiaalihuoltolain ja vammaispalvelulain mukainen liikkumisen tuki
Sosiaalihuoltolain (1301/2014) mukainen liikkumisen tuki on määrärahasidonnainen ja harkinnanvarainen etuus. Sosiaalihuoltolain 23 §:n mukaan liikkumista tukevia palveluja järjestetään henkilöille, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia liikennevälineitä sairauden, vamman tai muun vastaavanlaisen toimintakykyä alentavan syyn takia ja jotka tarvitsevat palvelua asioimisen tai muun jokapäiväiseen elämään kuuluvan tarpeen vuoksi. Lain mukaan esteetön ja toimiva julkinen joukkoliikenne mukaan lukien kutsu- ja palveluliikenne on ensisijainen tapa järjestää kaikille soveltuva liikkuminen.
Haettaessa tukea, tuen tarve arvioidaan hakijan elämäntilanteen, elinympäristön ja vamman tai sairauden aiheuttamien toimintarajoitteiden perusteella. Päätöstä tehtäessä lähtökohtana on aina henkilön kokonaistilanne. Huomioon otetaan myös henkilön taloudelliset mahdollisuudet järjestää liikkumisensa muilla tavoin. Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen kustannukset olivat vuonna 2025 yhteensä noin 2,07 miljoonaa euroa ja tukea myönnettiin vuoden aikana 1263 henkilölle.
Aloitteessa todetaan, että moni helsinkiläinen ikäihminen saattaa hakea tarvitsemaansa liikkumisen tukea vammaispalvelulain perusteella, vaikka toimintakyvyn heikkeneminen johtuisi tavanomaisesta ikääntymisestä. Vammaispalvelulain (675/2023) 2 §:n mukaan kyseisen lain perusteella järjestetään palveluita niille vammaisille henkilöille, joiden toimintarajoitteesta johtuva välttämätön avun ja tuen tarve poikkeaa kyseessä olevaan elämänvaiheeseen tavanomaisesti kuuluvasta avun ja tuen tarpeesta. Vammaispalvelulain 28 §:n mukaan vammaisella henkilöllä on oikeus saada tarvitsemansa kohtuullinen liikkumisen tuki, jos hänellä on erityisiä vaikeuksia liikkumisessa eikä hän pysty itsenäisesti käyttämään julkista joukkoliikennettä ilman kohtuuttoman suuria vaikeuksia. Myös vammaispalvelulain mukainen liikkumisen tuki pyritään ensisijaisesti järjestämään esteettömän joukkoliikenteen avulla.
Kuljetuspalvelumatkojen määrä
Aloitteessa todetaan, että Helsingissä myönnetään vähemmän kuljetuspalvelumatkoja kuin muilla hyvinvointialueilla. Helsingissä voidaan myöntää enintään kuusi (6) yhdensuuntaista sosiaalihuoltolain mukaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa. Lausuntoa varten Helsinkiä verrattiin seitsemään hyvinvointialueeseen (Vantaa-Kerava, Keski-Uusimaa, Länsi-Uusimaa, Itä-Uusimaa, Varsinais-Suomi, Pirkanmaa ja Pohjois-Pohjanmaa). Kaikilla näillä hyvinvointialueilla kuljetuspalvelua myönnetään vain henkilölle, joka ei pysty käyttämään julkista liikennettä ilman suuria vaikeuksia. Seuraavassa vertailussa matkalla tarkoitetaan yhdensuuntaista matkaa.
Vertailun perusteella Helsingin lisäksi yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kuusi (6) yhdensuuntaista kuljetuspalvelumatkaa kuukaudessa. Neljällä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kahdeksan (8) matkaa kuukaudessa. Kahdella näistä alueista matkamäärä voidaan puolittaa, jos henkilö asuu ympärivuorokautisessa palveluasumisessa. Yhdellä näistä alueista matkamäärä voidaan puolittaa, jos henkilön perheessä on ajoneuvo, jota perheenjäsen pystyy käyttämään. Yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään kymmenen (10) matkaa kuukaudessa, mutta pitkäaikaisessa ympärivuorokautisessa palveluasumisessa asuvalle henkilölle voidaan myöntää korkeintaan neljä (4) matkaa kuukaudessa. Yhdellä hyvinvointialueella voidaan myöntää enintään 12 matkaa kuukaudessa, mutta jos asiakkaalla on mahdollisuus käyttää palveluliikennettä tai lähibussia, voidaan matkoja myöntää kuukaudessa enintään neljä (4).
Aloitteessa on todettu, että esitettyjen muutosten myötä helsinkiläiset ikäihmiset olisivat yhdenvertaisemmassa asemassa muiden hyvinvointialueiden ikäihmisiin nähden. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta toteaa, että näin ei välttämättä ole, koska eri hyvinvointialueilla matkojen määrät ja niiden vähentämisen perusteet vaihtelevat. Yhden alueen matkamäärän muuttaminen ei sellaisenaan tee kokonaisuudesta yhdenvertaisempaa. Matkojen määrä on suhteutettava myös julkisen joukkoliikenteen saatavuuteen ja saavutettavuuteen. Helsingissä on tiheä julkisen joukkoliikenteen palveluverkosto ja kattava esteetön julkinen joukkoliikenne jokapäiväiseen elämään kuuluvien asioiden hoitamiseen.
Tulo- ja varallisuusrajat
Helsingissä sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen tulo- ja varallisuusrajat ovat korkeammat kuin vertailussa mukana olleilla hyvinvointialueilla. Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta ei harkitse tulo- tai varallisuusrajojen korottamista. Tulorajoista on päätetty viimeksi sosiaali- ja terveyslautakunnan päätöksellä 16.6.2015 § 217 ja varallisuusrajoista 1.3.2016 § 43.
Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen tulorajojen tarkastelusta on Helsingissä jo 11 vuotta aikaa. Lautakunta kehottaa toimialaa arvioimaan tulorajoja vähintään viiden vuoden välein. Lautakunta pitää tärkeänä, että toimiala seuraa aktiivisesti tulorajojen tason tarkoituksenmukaisuutta.
Terveys- ja hyvinvointivaikutusten arviointi
Sosiaalihuoltolain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla tuetaan niiden ihmisten mahdollisuuksia muun muassa asiointiin ja harrastamiseen, jotka eivät kykene itsenäisesti käyttämään julkisia joukkoliikennevälineitä toimintakykyä alentavan syyn vuoksi. Myönnettävien matkojen määrät vaikuttavat asiointi- ja peruspalvelujen käyttöön sekä sosiaalisten suhteiden ylläpitoon erityisesti niillä alueilla, joilla esteetön julkinen joukkoliikenne ei ole riittävää.
Palvelukokonaisuuksien osalta seurataan, miten nykyiset palvelut vastaavat kokonaisuudessaan iäkkäiden henkilöiden tarpeisiin ja arvioidaan mahdollisia muutostarpeita tulevaisuudessa. Lautakunta kehottaa toimialaa seuraamaan erityisesti, kuinka palvelu vastaa tarpeisiin ehkäistä ikäihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä edistää ikäihmisten kotona asumista ja liikkumisen turvallisuutta. Lautakunta kehottaa toimialaa tarjoamaan palvelua kohderyhmälle aktiivisesti. Vammaispalvelulain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla turvataan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten subjektiivisen oikeuden piirissä olevat palvelut.”
Käsittely
25.08.2026 Esittelijän ehdotuksesta poiketen
Asiassa tehtiin kolme seuraavaa vastaehdotusta:
Vastaehdotus 1:
Jäsen Jenny Kasongo: Lisäys kappaleen 9 jälkeen:
”Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen tulorajojen tarkastelusta on Helsingissä jo 11 vuotta aikaa. Lautakunta kehottaa toimialaa arvioimaan tulorajoja vähintään viiden vuoden välein. Lautakunta pitää tärkeänä, että toimiala seuraa aktiivisesti tulorajojen tason tarkoituksenmukaisuutta.”
Kannattaja: jäsen Johanna Nuorteva
Vastaehdotus 2:
Jäsen Jenny Kasongo: Poistetaan kappaleesta 11 lause:
”Sosiaalihuoltolain mukaisen liikkumisen tuen kuljetuspalvelumatkojen määrät sekä tulo- ja varallisuusrajat pysyvät ennallaan.”
Kannattaja: jäsen Johanna Nuorteva
Vastaehdotus 3:
Jäsen Jenny Kasongo: Lisätään kappaleeseen 11 (**):
”Palvelukokonaisuuksien osalta seurataan, miten nykyiset palvelut vastaavat kokonaisuudessaan iäkkäiden henkilöiden tarpeisiin ja arvioidaan mahdollisia muutostarpeita tulevaisuudessa. **Lautakunta kehottaa toimialaa seuraamaan erityisesti, kuinka palvelu vastaa tarpeisiin ehkäistä ikäihmisten yksinäisyyttä ja syrjäytymistä sekä edistää ikäihmisten kotona asumista ja liikkumisen turvallisuutta. Lautakunta kehottaa toimialaa tarjoamaan palvelua kohderyhmälle aktiivisesti.** Vammaispalvelulain mukaisilla liikkumista tukevilla palveluilla turvataan haavoittuvassa asemassa olevien ihmisten subjektiivisen oikeuden piirissä olevat palvelut.”
Kannattaja: jäsen Johanna Nuorteva
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta hyväksyi yksimielisesti jäsen Jenny Kasongon tekemät ja jäsen Johanna Nuortevan kannattamat vastaehdotukset.
Sosiaali-, terveys- ja pelastuslautakunta päätti asiasta hyväksyttyjen vastaehdotusten osalta esittelijän ehdotuksesta poiketen.
11.08.2026 Pöydälle
16.06.2026 Pöydälle
09.06.2026 Pöydälle
Esittelijä
Lisätiedot
Jonna Weckström, vammaisten sosiaalityön päällikkö
puhelin: 09 310 89545, jonna.weckstrom@hel.fi
Viivi Väänänen, toiminnansuunnittelija
puhelin: 09 310 42303, viivi.vaananen@hel.fi