Testisisältö

Vahingonkorvaus, henkilövahinko 6.9.2021, Kasarmikadun ja Eteläesplanadin kulma

HEL 2021-010228
Asialla on uudempia käsittelyjä
§ 217
Tämä toimielin tai virka on lakkautettu

Vahingonkorvausvaatimus, kompastuminen

Yksikön päällikkö

Päätös

Lakipalvelut-yksikön päällikkö päätti hylätä hakijan vahingonkorvausvaatimuksen.

Päätöksen perustelut

Hakija on 14.9.2021 esittänyt kaupungille 1 349,59 euron suuruisen vahingonkorvausvaatimuksen. Vaatimuksen mukaan vahingonkärsijä on kompastunut 6.9.2021 klo 13.30 kohonneeseen noppa- tai nupukiveen ylittäessään Kasarmikadun ylittävää suojatietä Eteläesplanadin ja Kasarmikadun risteyksen kohdalla. Hakijan mukaan paikalla on rautainen kansi, jonka kivetys on noussut ja aiheuttaa hänen käsityksensä mukaan vaaratekijän. Kävelykatu on hakijan mukaan epätasainen ja korjausta vailla.

Kunnossapitolaki edellyttää kaupunkia pitämään kadut liikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa. Kunnossapidon tason määräytymisessä otetaan huomioon kadun liikenteellinen merkitys, liikenteen määrä, säätila ja sen ennakoitavissa olevat muutokset, vuorokaudenaika sekä eri liikennemuotojen tarpeet sekä terveellisyys, liikenneturvallisuus ja liikenteen esteettömyys.

Kunnossapitolain mukaan kunta voi antaa tarkempia määräyksiä siitä, miten kadun ja yleisten alueiden kunnossapito talvella, muu kunnossapito sekä puhtaanapito on laissa asetetut velvollisuudet ja paikalliset olot huomioon ottaen hoidettava. Määräykset voivat koskea mm. suoritusaikaa sekä katujen ja yleisten alueiden jaottelua tavoitetason mukaan eri kunnossa- ja puhtaanapitoluokkiin.

Helsingissä kadut ja kevyen liikenteen väylät jaetaan kolmeen hoitoluokkaan katuluokituksen sekä väylän vilkkauden mukaan. Pääkadun ja erittäin vilkkaan liikenteen väylän (I-luokan kadun) päällysteessä ei ole vaurioita yksittäisiä viivahalkeamia lukuun ottamatta ja urasyvyys on vähäinen. Kokoojakadun ja vilkasliikenteisen kevyen liikenteen väylän (II-luokan kadun) päällysteessä voi olla lieviä vaurioita ja se voi olla kulunut, mutta urasyvyys ei saa olla huomattava. Tonttikadun ja vähäliikenteisen kevyen liikenteen väylän (III-luokan kadun) päällysteessä sallitaan vaurioita kohtuullisin määrin, mutta ne eivät saa aiheuttaa vaaratilanteita.

Vahinkopaikka on Kasarmikadun ylittävän suojatien päättymiskohdassa, jalkakäytävän puolella, sijaitsevan kitakaivon reuna. Kitakaivon ympäristö on kaivon reunoihin saakka päällystetty graniittisilla laatoilla. Kasarmikadun ajoradan ylittävä suojatie on päällystetty noppakivillä. Alueen hoitoluokka on I.

Vahinkopaikan kunnossapitotoimenpiteistä on pyydetty selvitys alueen kunnossapidosta vastaavalta. Selvityksen mukaan kitakaivon kansi reunakivityksineen ei ole muuhun alueen yleiskuntoon nähden poikkeava eikä kaivonkannelle tai sitä ympäröivälle kivetykselle tarvitse tehdä kunnossapitotoimenpiteitä.

Pelkkä kaivonkannen ympäristön lievä epätasaisuus ei yksin osoita kaupungin korvausvastuuta. Kadun kunnossa- ja puhtaanapitoon liittyvä vahingonkorvausvastuu perustuu lähtökohtaisesti tuottamukseen eli kadun kunnossapitäjän on vahingonkorvausvastuun syntymiseksi täytynyt syyllistyä laiminlyöntiin, huolimattomuuteen tai virheelliseen menettelyyn. Lisäksi edellytetään, että toiminnan tai laiminlyönnin ja syntyneen vahingon välillä on syy-yhteys.

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta ei sääntele tyhjentävästi kaikkea. Katupäällysteiden laatuvaatimuksista mittayksiköissä (cm) ei ole olemassa kaupunkia sitovaa lakia tai normia. Kadunpitäjänä kunta määrittelee yleisen katujen kunnossapidon palvelutason ja siihen liittyvät laatuvaatimukset. Kaupunki on antanut sanalliset määreet laatuvaatimusten tulkinnalle hoitoluokitusten kuvauksissa. Vahinkopaikan (I-luokan kadun) jalankulun tarpeita tyydyttävä kunto säilyy lievistä vaurioista huolimatta.

Kadun kunnossapitovelvollinen vapautuu vahingonkorvausvastuustaan osoittamalla, että kunnossapitotyöt on hoidettu asianmukaisesti.

Vahingonkorvausvastuuta voidaan rajoittaa tai se voidaan evätä, jos vahingonkärsijä on itse myötävaikuttanut vahinkoon. Lievästi kaivonkanteen nähden koholla oleva graniittilaatoitus muodostaa yhtenäisen alueen, mikä lisää pintarakenteen havaittavuutta. Kadun käyttäjät voivat omilla toimillaan pienentää onnettomuusriskiään olemalla valppaita ja havainnoimalla ympäristöään.

Kaivonkannen reunakivetyksen korkeuden lievä poikkeama kaivonkanteen verrattuna kuuluu tämän tyyppisen päällysteen luonteeseen eikä kivetyksen lievä epätasaisuus kyseisen alueen katupäällysteissä ole yllättävää. Suojatie ja sen viereinen jalkakäytävä ovat olleet vahinkohetkellä jalankulkuliikenteen tarpeiden edellyttämässä tyydyttävässä kunnossa.

Kaupunki katsoo, että lievää kohoumaa kitakaivon reunakivetyksessä ei voida pitää vaaraa aiheuttavana tekijänä jalankulkuliikenteelle. Kaupungin puolelta ei ole todettavissa tuottamusta eikä kaupunki ole laiminlyönyt kunnossapitolain mukaisia tehtäviään. Kyseinen vahinko on valitettava tapaturma, josta kaupunki ei ole vastuussa.

Sovelletut oikeusohjeet

Vahingonkorvauslaki (412/1974) 2 luku 1 §, 6 luku 1 §

Laki kadun ja eräiden yleisten alueiden kunnossa- ja puhtaanapidosta (669/1978) 1–4 §, 14 §

Kaupunkiympäristön toimialajohtajan päätös 30.12.2020 § 53

Lisätietojen antaja

Helena Loikkanen, lakimies, puhelin: 09 310 24512

kymp.korvausasiat@hel.fi

Päättäjä

Kaisu Tähtinen
yksikön päällikkö